Header Ads

Sukupuolineutraalinen seksuaalirikoslaki Suomeen?


Asiani on lyhyesti seuraavanlainen. Kannatatko seksuaali- ja lapsen hyväksikäyttörangaistuksia vai oletko niitä vastaan? Entä ollessasi niitä vastaan, voisitko siitä huolimatta muuttaa mielesi, jos joku toinen sanoo, ettei niissä ole mitään pahaa ja se on aina uhrin/uhrien vika, jos he antavat pienenkin mahdollisuuden tekijälle/tekijöille? Mikäli edelleen pidät pääsi eli kyseisissä rikoksissa on aina vain yksi syyllinen ja se on tekijä niin olemme hyvällä pohjalla. Tarkoitukseni on ehkäistä kyseisiä rikoksia, mutta tarvitsen siihen apua. Vastapuolellani on seksuaali- ja lapsen hyväksikäyttöihin syyllistyneitä ja kyseisiä rikoksia voimakkaasti kannattavia henkilöitä. 

Miksi meillä on laki ja miksi sitä muokataan jatkuvasti? Lain tarkoituksena on turvata ihmisten elämä. Jos henkilö tekee vääryyttä toista kohtaan, seuraa teosta rangaistus. Monella meistä on hyvä omatunto ja kyky erottaa väärät teot oikeista. Suurin osa meistä on kykenevä elämään hyvää ja toisia kunnioittavaa elämää ilman, että vääryyksistä toisia kohtaan edes seuraisi laissa määrättyä rangaistusta.  Valitettavasti aina löytyy ihmisiä, jotka ovat potentiaalisia tekemään vääryyksiä muita kohtaan. Tämän takia me tarvitsemme lain turvaamaan meidän elämäämme. Yhteiskuntamme on jatkuvassa muutostilassa, joka pakottaa siten lainkin muuttumaan. Muutokset laissa ovat pääosin hienosäätöjä ja harvoin joudumme tekemään radikaaleja muutoksia.  Eri lakipykäliä on runsaasti ja joitakin niistä voidaan soveltaa moraalisesti kyseenalaisesti, mikäli näiden parissa työskentelevä henkilö on tähän kyvykäs. Esim. ihmisen ollessa halukas toteuttamaan seksuaali- ja lapsen hyväksikäyttörikoksen, tarjoaa nykyinen laki siihen pienen mahdollisuuden. Henkilö voi sen tehdä ja saada apua jopa viranomaisilta(!). Nämä rikokset herättävät suurimmassa osassa meistä vihantunnetta tekijöitä kohtaan, kuten kuuluukin. Se kertoo terveestä ajatusmaailmasta. Kuitenkin herää kysymys miksi näitä rikoksia tapahtuu. Viranomaisten suosiollisella hyväksynnällä ja jopa avustuksella. Mikä saa viranomaisen suojelemaan ja auttamaan rikollista? Otan seuraavaksi käsittelyyn esimerkkiä.


Tapaus 1. Henkilö oli joutunut suunnitellun seksuaalirikoksen uhriksi. Tekijä oli ottanut selvää kohteestaan ja tiesi tämän mieltymykset, mutta päätti olla kunnioittamatta niitä ja tehdä juuri päinvastaisia asioita. Teon jälkeen uhrin oireet olivat ahdistus, keskittymishäiriö ja unettomuus. Myös seksuaalisissa kanssakäymisissä alkoi ilmetä ongelmia. Psykologit antoivat yksimielisen diagnoosin - seksuaalirikoksen uhri. Seksuaalirikoksen tekijä alkoi tekonsa jälkeen uhkailla uhriaan tuhoavansa tämän elämän kokonaan ellei uhri suostuisi tulevaisuudessa tekijän vaatimuksiin (jatkuvaan seksuaalirikoksen kohteeksi) lähetellen uhrille kuvamateriaalia tehdystä seksuaalirikoksestaan, pitäen näin seksuaalirikoksensa uhrin ajatuksissa mahdollisimman kirkkaasti. Uhri aloitti avun hakemisen, mutta hän sai toistuvasti kuulla seuraavia vastauksia "Olet itse syypää, koska annoit tekijälle mahdollisuuden tehdä sinulle seksuaalirikoksen", "Etkö voisi vaan hyväksyä tekijän tahtoa ja yrittää elää jotenkin olemalla seksuaalirikoksen kohde. Et ole ainoa loppuelämänsä ajaksi seksuaalirikoksen uhriksi joutunut.", "Laki ei määrittele tekoa seksuaalirikokseksi, joten et ole seksuaalirikoksen uhri". Tekijä jatkoi uhkailujaan ja pyysi viranomaisilta apua tekonsa jatkuvuuden vahvistamiseksi. Viranomaiset lupasivat auttaa seksuaalirikollista tuhoamaan uhrin ja tämän lähipiirin elämän. Samaan aikaan uhrin tilanne meni tasaisesti huonompaan suuntaan. Hän alkoi kärsiä pahenevissa määrin ahdistusta, unettomuutta, työ- ja opiskelukyvyttömyyttä. Erkaantuminen sekä perheestään että ystävistään olivat seuraavia oireita. Minkäänlaiset ensiaskeleet parisuhde-elämäänkin alkoivat olla mahdottomia. Psykologit totesivat, etteivät voi auttaa uhria muuten kuin kehottamalla seksuaalirikoksen tekijää ja viranomaisia lopettamaan seksuaalirikoksen jatkaminen. Tekijä tai viranomaiset eivät suostuneet pyyntöihin vaan painostivat uhria koko ajan 
enemmän ja enemmän tehden lopulta uhrin elämästä täyttä helvettiä, jonka myötä uhri päätyi itsemurhaan.


Tapaus 2. Tässäkin tapauksessa tekijä oli suunnitellut seksuaalirikostaan ennen sen toteuttamistaan. Hän oli ottanut selvää uhrin mieltymyksistä ja tiesi mitä tämä ei missään nimessä haluaisi kokea seksuaalisuuteen liittyen, kuten edeltävässäkin tapauksessa. Tekijä ymmärsi tässäkin tapauksessa, että kertoessaan uhrille aikeistaan ei uhri haluaisi olla lähelläkään häntä ja uhri todennäköisesti varoittaisi vielä muitakin hänestä. Tekijän oli näin ollen oltava hiljaa aikeistaan. Tekijä jäi odottamaan sopivaa hetkeä ja toteutti tekonsa. Uhri meni teosta sekaisin. Hän alkoi kärsiä seksuaalirikosuhrille tyypillisistä oireista. Tekijä naureskeli asialle ja uhkasi uhria jatkuvilla seksuaalirikoksilla, mikäli uhri ei suostu yhteiselämään tekijän kanssa. Uhrille teosta seurasi työkyvyttömyyttä, masentuneisuutta, ongelmia tulevien parisuhteiden muodostamisessa jne. Uhri kuitenkin sai haettua apua ja viranomaiset alkoivat auttaa häntä ottaen tekijän kiinni. Tekijä sai teostaan rangaistuksen. Uhri sai muutakin apua ja alkoi toipua vähitellen. Yksi asia toipumisessa oli tieto tekijän saamasta rangaistuksesta.

Yllä on mainittu kaksi seksuaalirikosta. Seksuaalirikoksiksi tapaukset on määritelty psykologien taholta, tutkien tekotapaa ja siitä seuranneita oireita uhreilla. Miksi kuitenkin vain toisessa esimerkissä seksuaalirikoksen tekijä sai rangaistuksen ja toisessa taas rangaistuksen sai uhri?

Yksi seksuaalirikoksen uhri maksaa yhteiskunnalle helposti 100 000 euroa. Summa koostuu uhrin kärsimyksistä, jotka ovat työ- tai opiskelukyvyttömyyttä. Tämän lisäksi uhrin kärsimys heijastuu hänen lähipiiriinsä. Pelkästään taloudellisesti ajateltuna ei olisi mitään järkeä sallia ja jopa auttaa seksuaalirikosten tekijöitä. Miksi tällaista silti tapahtuu Suomessa, vaikka meidän laissa on määritelty ihmisoikeudet, jotka sanovat mm. seuraavaa; oikeus päättää omasta kehosta, avioitumisesta, perheestä ja lapsimäärästä. Sen lisäksi, että seksuaalioikeuksien takaaminen vähentää inhimillistä kärsimystä on se myös taloudellisesti järkevää. On erittäin tärkeää, että seksuaalioikeudet otetaan huomioon yhteiskunnissa ja ne myös turvataan laissa. Jos seksuaalioikeudet eivät toteudu, eivät muutkaan ihmisoikeudet voi toteutua. Seksuaalioikeuksiin panostaminen on yhteiskunnille edullista niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin.

Kaikilla ihmisillä on sukupuolestaan, etnisestä taustasta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai terveydentilasta riippumatta mm. seuraavat oikeudet:

1. Oikeus omaan seksuaalisuuteen
    Oikeus nauttia seksuaalisen suuntautumisensa mukaisesta seksuaalisuudesta

2. Oikeus tietoon seksuaalisuudesta
    Oikeus tietoon seksuaalisuuden monimuotoisuudesta, ehkäisystä ja seksitaudeista
    sekä omista oikeuksista ja velvollisuuksista

3. Oikeus suojella itseään ja tulla suojelluksi
    Oikeus elämään, turvallisuuteen ja ruumiilliseen koskemattomuuteen.
    Oikeus suojella itseään ja tulla suojelluksi suunnittelemattomilta raskauksilta, 
    seksitaudeilta, seksuaaliselta väkivallalta ja hyväksikäytöltä sekä vaarallisilta
    aborteilta

4. Oikeus vaikuttaa
    Oikeus osallistua ja vaikuttaa seksuaalisuuteen liittyvään päätöksentekoon.

Kuten edellä on nyt käynyt ilmi, ei seksuaalirikoksia tulisi hyväksyä missään tapauksessa. Mikä asia tekee toisesta seksuaalirikoksesta ”hyväksytyn”? Vastaus löytyy laista löytyvistä porsaanrei'istä. Teon ja siitä saatujen seuraamusten puolesta nämäkin tapaukset täyttävät kiistattomasti seksuaalirikoksen tunnusmerkit. Valitettavasti laki tarjoaa mahdollisuuden määritellä seksuaalirikoksen seksuaalirikokseksi sukupuolten mukaan, ei tekijän. Järjellisesti ajateltuna tekijän ja uhrin sukupuolilla ei pitäisi olla mitään merkitystä. Seksuaalirikoksen tekijä on aina rikollinen ja uhri syytön. Otetaan seuraavaksi ensimmäinen tapaus tarkempaan tarkasteluun.

Ensimmäisessä tapauksessa seksuaalirikoksen tekijä oli nainen. Nainen tunsi tulevan uhrinsa, koska oli ottanut tästä selvää. Hän tiesi täten myös tulevan uhrinsa seksuaalisuuteen liittyvistä mieltymyksistä kuten uhrinsa parisuhde-elämästä.  Uhri oli ollut kahdessa pitkässä liitossa, mutta päätynyt molemmissa eroon puolison halutessa jossain vaiheessa perheen. Uhri päätyi muuten täydellisissä suhteissa eroon, koska oli täysin varma lapsihalukkuudestaan. Hän oli näin ollen uhrannut muuten täydelliset parisuhteensa. Tekijä itse oli yksinhuoltaja ja tehnyt ensimmäisen lapsensa saatuaan yhden abortin, koska ei halunnut lisää lapsia ilman parisuhdetta. Hän tiesi, ettei uhri haluaisi ikinä mitään vakavampaa hänen kanssaan, koska hänellä oli lapsi. Uhri oli siis jollain tapaa pakotettava omaksi tekemällä jatkuva seksuaalirikos. Tämä tarkoitti uhrin pakottamista itselleen hankkiutumalla salaa ja vasten uhrinsa tahtoa raskaaksi. Tarkoituksena olisi yrittää saada uhri kanssaan sänkyyn ja sen jälkeen saada miehen siittiöitä käyttöönsä esim. käytetyn kondomin myötä. Muitakin keinoja hankkiutua raskaaksi vasten uhrin tahtoa toki olisi. Hän varmisti ennen seksuaalirikostaan viranomaisilta heidän halukkuuttaan auttaa häntä käyttämään mahdollista tulevaa lastansa hyväksi ja tekemällä sitä kautta seksuaalirikoksestaan pitkäkestoista, kiristämällä ja piinaamalla uhriaan. Tarkoittaen käytännössä miehen painostamista itselleen uhkailemalla vaatia isyystestejä ja siten maksamisia miehelle, jos tämä ei suostuisi vapaaehtoisesti hänen omakseensa. Mies ei olisi ikinä suostunut naisen kanssa minkäänlaiseen kontaktiin, jos tämä olisi kertonut pitävänsä lapsen, mikäli "vahinko" tapahtuisi. Nainen oli tästä täysin tietoinen ja siksi hänen oli valehdeltava, jotta onnistuisi tekemään seksuaalirikoksensa. Aika kului ja nainen sai yhden mahdollisuuden yrittää suunnitelmansa toteuttamista. Yksi kerta riitti ja hän onnistui aikeissaan. Uhri järkyttyi kuulleessaan naisen teosta ja alkoi kärsiä seksuaalirikosuhrille normaaleista oireista. Uhri joutui käymään psykologeilla, jotka yrittivät auttaa häntä toipumaan seksuaalirikoksesta. Samaan aikaan tekijä kuitenkin oli aloittanut jatkotoimenpiteensä uhkailemalla uhria viranomaisten suosiollisella avustuksella. Tekijä oli uhannut haastaa uhrin isyystesteihin ja sitä kautta saamaan tälle jatkuvan muistutuksen tehdystä seksuaalirikoksestaan. Psykologit vertasivat tapausta seksuaalirikokseen, jossa mies olisi raiskannut naisen ottaen teostaan kuvia ja aloittamalla tämän jälkeen kuvien lähettämisen uhrilleen. Tämän myötä uhrin elämänlaatu huononi henkisten sairauksien myötä. Myös hänen lähipiirinsä kärsi tekijän teon seurauksista. Psykologit olivat neuvottomina, koska eivät voineet auttaa uhria, joka joutui koko ajan syvemmälle ja syvemmälle ahdinkoon. Ainoa hoitokeino olisi ollut seksuaalisen hyväksikäytön lopettaminen, joka olisi tarkoittanut kuvien lähettämisen lopettamista ja kieltämällä isyystesteihin uhkailut. mutta siihen tekijä ja viranomaiset eivät missään nimessä suostuneet. Nainen tiesi kuinka uhri oli lopulta niin masentunut, että oli kyvykäs tappamaan lapsen tai itsensä, jotta pääsisi eroon tuskistaan. Nainen kuitenkin vastasi teoillaan tähän, ettei lapsellaan ole muuta merkitystä kuin saada haluamansa mies itselleen, joten hänelle olisi aivan sama mitä lapselle tai miehelle tapahtuisi. Lopulta mies päätyi itsemurhaan, koska ei nähnyt enää muuta tietä ulos tuskastaan. Naisen ja mukana olleiden viranomaisten teot levisivät uhrin lähipiirin sekä kaikkien muidenkin tietoon, jolla oli taas jatkoseurauksia.

Miksi nainen teki seksuaali- sekä lapsen hyväksikäyttörikoksen? Koska se joidenkin lakipykälien mukaan mahdollista ja hän tulisi saamaan apua joiltakin viranomaisilta sen toteuttamiseen. Mikäli miehillä olisi lain mukaan aukoton mahdollisuus päättää lisääntymisestään ei tällaista olisi tapahtunut. Tapauksessa ei ollut lopulta yhtään voittajaa, ei edes nainen, joka ei saanut haluamaansa miestä ja sen lisäksi hän sai lapsen, jota ei edes halunnut. Lisäksi hänen tekonsa tuhosi lapsen elämän pysyvästi. Häviäjiä olivat uhrin lisäksi hänen lähipiirinsä. Teolla oli ainoastaan lukuisia häviäjiä.

Tapaus 2 tekijä oli mies, joka teki seksuaalirikoksen naiselle. Seksuaalirikos on aina seksuaalirikos eikä rikoksia olisi syytä asettaa eriarvoisuuteen tekijän ja sukupuolen perusteella, mutta naisen tehdessä kyseisen rikoksen miehelle on teolla samaten jatkuvuus ja lisäksi uhriksi tulee viaton lapsi. Teoriassa ja käytännössä teko on vielä vakavampi.

Kun meillä on selkeä ongelma lainsäädännössä, joka tarjoaa seksuaali- sekä lapsen hyväksikäyttörikoksiin kykeneville sekä heitä tukeville että auttaville mahdollisuuden toteuttaa tekojaan niin miksi me sallimme moisen? Tutustuin tähän aiheeseen aikoinaan sattumalta ystäväpiirini kautta ja kiinnostukseni heräsi asteittain kunnes lopulta aloin tutkia asiaa enemmän ja enemmän. Haastavaksi asian tekee sen tabumaisuus. Tietoa on hankala saada, koska kyseistä asiaa ei olla juurikaan tutkittu aiemmin. Sen lisäksi aihe on myös vaarallinen, jonka myötä olen saanut jopa epäsuoria tappouhkauksia. Myös uhrien puhuminen tapauksista mielletään noloksi. Miehet tuntevat häpeää jouduttuaan seksuaalirikoksen uhriksi ja liian monet tahot suhtautuvat uhreihin jopa naureskellen ja pilkaten, esim. poliisit. Uhrit ovat saaneet kuulla mm. seuraavanlaisia kommentteja viranomaisilta "On sinun oma syysi, jos annoit tekijälle mahdollisuuden tehdä seksuaalirikoksen", "Et ole ainoa seksuaalirikoksen uhri, joten etkö voisi hyväksyä tekoa kuten muutkin uhrit?", "Tekoa ei olla määritelty laissa seksuaalirikokseksi, joten silloin se ei sellainen ole" (Tyyliin Venäjällä sallitaan nykyään lievä parisuhdeväkivalta, jolloin kyseisten väkivaltarikosten yleisyys laski. Lain mukaan ainoastaan viralliset uhrit kärsivät kyseisen rikoksen aiheuttamista oireista. Samalla logiikalla voisimme poistaa kaikki seksuaalirikokset ja meillä ei olisi Suomessa enää yhtään henkilö, joka kärsisi seksuaalirikoksen aiheuttamista ongelmista). Jokaisen järjen pitäisi sanoa, ettei asia todellakaan mene näin.

Viimeisten parin vuoden aikana olen kerännyt tietoa kyseisistä seksuaali- sekä lapsen hyväksikäyttörikoksista, jonka myötä olen päättänyt tehdä lakimuutosehdotuksen, joka auttaisi meitä jokaista terveellä omatunnolla varustettua ihmistä. Painotan edelleen, ettei aiheesta ole paljoakaan tutkimustulosta ja niiden saaminen on muutenkin työlästä, mutta tähänastisten tietojen perusteella voin jo tehdä suuntaa-antavia olettamuksia miten lakia tulisi muuttaa. Kuten aiemmin mainitsin, maksaa yksi seksuaalirikosuhri helposti 100 000 euroa meidän yhteiskunnalle. Tähän olen päätynyt laskemalla kuinka paljon seksuaalirikosten uhrit kärsivät teon aiheuttamista oireista. Nämä aiheuttavat työ- ja/tai opiskelukyvyttömyyttä. Etenkin kyseisten tapausten miesuhrit voivat kärsiä teosta läpi elämänsä, jolloin summat voivat noista todella suuriksi. Myös miesten pakottaminen maksamaan lapsesta, jota he eivät ole halunneet ja joka symbolisoi heidän kokemaa seksuaalirikostaan, ovat vastentahtoisia maksamaan yhtään ylimääräistä lapsesta. Lisäksi tämä muistutus vaikuttaa heidän henkiseen hyvinvointiin alentaen esim. vireystasoa tai keskittymistä. Myös riski sairastua masennukseen kasvaa. Vasten tahtoaan isäksi joutuneet voivat myös yrittää välttää maksamasta lapsilisiään välttelemällä tulojensa suuruutta tekemällä pimeitä töitä ja vältellä verojen maksamisiakin. Naisten tekemät kyseiset seksuaalirikokset ovat vaikutuksiltaan vakavampia kuin miesten. Jokainen seksuaalirikos on joka tapauksessa äärimmäisen suuri loukkaus ihmisyyttä kohtaan ja meidän ei tulisi antaa sellaisille ikinä hyväksyntää. Ja kuten esimerkkitapauksessa kerroin, uhrin lisäksi seksuaalirikoksista kärsivät myös tämän lähipiiri. Kaikki heijastuu peilimäisesti ja lähipiiri tuntee uhrin tuskan ja täten se vaikuttaa heidänkin elämänlaatuun. Muistutan edelleen lapsen olevan myös uhri. Hänet oli määrätty jo ennen syntymäänsä hyväksikäyttövälineeksi äidilleensä. Hänen äitinsä ei ollut toivonut häntä rakkaudestaan omaa lasta kohtaan. Hän ei halunnut tarjota lapselleen rakkaudelle rakennettua ympäristöä ja suojella tätä kaikelta pahalta. Hän oli itse tämä pahuus. Lapsen syntymän tarkoitus oli olla äitinsä hyväksikäyttöväline saada haluamansa mies itselleen. Tämän tullessa lapsen tietoon, lisää se tämän riskiä sairastua henkisiin sairauksiin. On myös tehty tutkimuksia, joiden mukaan seksuaalirikokset ovat helposti periytyviä. Kyseisellä tavalla seksuaalisesti hyväksikäytetyt miehet ja myös poikalapset ovat alttiimpia kostamaan kokemansa vääryydet muille naisille. Tämä on yksi osatekijä aiheuttamaan lisää miesten tekemiä seksuaalirikoksia naisia kohtaan. Näin ollen yhdellä naisen suorittamalla seksuaalirikoksella, jonka tarkoituksena on saada lapsi hyväksikäyttövälineeksi, on pitkälle kantavia seurauksia.

Kirjoituksen on lähettänyt Miesasia.fi lukija.


Sisällön tarjoaa Blogger.