Header Ads

Feministien 12 myyttiä


Professori Catherine Hakimin tuore tutkimus "Feminist Myths and Magic Medicine" osoittaa feministisen tasa-arvopolitiikan tavoitteet virheellisiksi. Feministien tasa-arvovaatimukset perustuvat myyteille, joille ei löydy tieteellistä tukea.
Feministit väittävät, että naisia sorretaan. Naisilla on kuitenkin nykyään enemmän vaihtoehtoja kuin miehillä, pitäen sisällään keskittymisen joko työhön tai perheeseen.
Myöskään feministien tavoittteelle sukupuolierojen hävittämiseksi työelämässä ei löydy tieteellistä tukea. Feministinen pyrkimys naisten ja miesten yhtäläiseen edustukseen politiikan ja talouden tärkeillä aloilla ei ota huomioon sukupuolten erilaisia preferenssejä.
Julkisten resurssien käyttäminen epärealististen tavoitteiden saavuttamiseksi on tuomittu epäonnistumaan.
Naiset universaaleina uhreina kuvaavia myyttejä tuotetaan edelleen. Feministisillä myyteillä ei ole kuitenkaan tieteellistä perustaa. Siitä huolimatta feministisiin myytteihin uskotaan laajalti ja ne ovat suosittuja mediassa, joka toistelee niitä alituiseen.

Feministien tavoitteet ja oletukset

1. Feministien tavoitteena on lasikaton murtaminen ja naisten saaminen johtopaikoille.
2. Naisia pidetään yhteiskunnan rakenteiden avuttomina uhreina, jotka estävät heitä pääsemästä johtopaikoille.
3. Miehiä pidetään tavalla tai toisella syyllisinä naisten aliedustukseen johtopaikoilla. Miehet joko syrjivät naisia tai sitten he suosivat toisia miehiä tai ainakin miehet kieltäytyvät jakamasta kotitöitä, mikä estää naisten osallistumisen kilpailuun työelämässä.

Myytti 1: Tasavertaisiin mahdollisuuksiin tähtäävä politiikka on epäonnistunut

Feministit vaativat miehille ja naisille samanlaisia lopputuloksia perheessä ja työelämässä. Kaikkia sukupuolieroja pidetään itsestään selvinä todisteina syrjinnästä ja rooliodotuksista, sen sijaan, että niitä pidettäisiin henkilökohtaisina valintoina. Feministit eivät hyväksy mahdollisuuksien tasa-arvoa – he vaativat lopputulosten tasa-arvoa.
Ainoastaan viidennes isistä Britannissa pitää isyyslomaa, Pohjoismaissa luku on vielä pienempi. Jaetun vanhemmuuden esittäminen kaiken ratkaisevana taikalääkkeenä tasa-arvolle edustaa dogmatismia ja myytintekoa pahimmillaan.

Myytti 2: Eurooppalaisen tasa-arvopolitiikan toimenpiteet ovat tehokkaita

Sekä EU ja YK uskovat, että ammatillinen segregaatio pitäisi saada loppumaan aktiivisella politiikalla. Koko ajattelumallin taustalla on feministinen ajatus siitä, että sukupuolierot ovat seuraus opituista rooleista, eivät valinnoista. Roolit voidaan feministien mukaan poistaa sosiaalisella suunnittelulla.
Palkkaeron sitkeä pysyminen saa feministit vaatimaan yhä aggressiivisempia toimia ja vahvempaa lainsäädäntöä syrjintää vastaan. Vaihtoehtoisen tulkinnan mukaan feministien analyysi on väärä ja tavoitteet ovat epärealistisia. Siksi edistystä on samanpalkkaisuudessa on tapahtunut vain vähän viime vuosina.

Myytti 3: Ammatillinen segregaatio on paha asia

Feministien vaatimus ammattien jakaantumisesta tasan ei jätä tilaa variaatiolle maussa, lahjakkuudessa, kiinnostuksissa ja henkilökohtaisissa valinnoissa.

Myytti 4: Pohjoismainen tasa-arvopolitiikka tuottaa tasa-arvoa

Laajin OECD-maiden tutkimus segregaatiosta työelämästä osoittaa, että segregaatio oli yleisintä Pohjoismaissa. Segregaatio oli suurempaa kuin Egyptissä, Kiinassa tai Intiassa. Työelämän tasa-arvo Pohjoismaissa (joillakin mittareilla tarkasteltua) onkin onkin joidenkin kehitysmaiden, kuten Angolan, Senegalin ja Bahrainin tasolla.
Todisteet osoittavat, että Pohjoismainen tasa-arvopolitiikka ei johda tasa-arvoon. Segregaatio on voimakkainta Pohjoismaissa. Se on tieto, jonka ILO:n tutkimukset sivuuttavat systemaattisesti. Myöskään sukupuolten palkkaero Pohjoismaissa ei eroa oleellisesti muista Euroopan maista.

Myytti 5: Sosiaalinen ja taloudellinen kehitys edistää tasa-arvoa

ILO:n tutkimuksen mukaan OECD-maista segregaatio on pienintä USA:ssa ja Kanadassa, vaikka niissä ei ole hyvinvointivaltion politiikkaa tai perheystävällistä politiikkaa. Segregaatio ei vähene sosioekonomisen kehityksen myötä, vaikka feministit uskovat jaon olevan seurausta kulttuurisista ja historiallisista tekijöistä.

Myytti 6: Korkeampi naisten työllisyysaste edistää tasa-arvoa

Useat tutkimukset osoittavat, että korkea naisten työllisyysaste ei edistä tasa-arvoa. Sen sijaan se johtaa segregaation lisääntymiseen ja naisten siirtymiseen naisvaltaisille palvelualoille. Pohjoismaiden virhe segregaation estämisessä on sama kuin Neuvostoliitossa tai Israelin Kibbutseilla. Tasa-arvopolitiikan toimet voivat vaikuttaa, mutta eivät yhdessä perheystävällisen politiikan kanssa.
OECD:n tutkimus osoittaa, että korkea naisten työllisyysaste johtaa segregation lisääntymiseen ja suurempaan palkkaeroon - päinvastoin kuin feministit olettavat. Päinvastaisista selkeistä todisteista huolimatta Euroopan komissio pitää naisten korkeaa työllisyysastetta todistuksena tasa-arvosta. 

Myytti 7: Naisten korkeampi kouluttautuneisuus ratkaisee kaiken

Tutkimukset osoittavat, että korkealle työelämässä päässeet naiset ovat lapsettomia, yksilapsisia tai ovat delegoineet lastenhoidon muille naisille. Sitä vastoin lähes kaikki heidän mieskollegansa ovat avioituneina ja heillä on useita lapsia ja heillä on kodinhoitoon omistautunut vaimo.
Britannian 27 % palkkaero apteekkialalla selittyy täysin tehdyillä työtunneilla, työhistorialla tekijöillä ja työtehtävillä, ei syrjinnällä. Naiset apteekkialalla hakeutuvat tehtäviin, jotka ovat paikallisia, joita voi tehdä osa-aikaisina ja joissa on säännölliset työajat. Miehet sitä vastoin suuntaavat kohti yrittäjyyttä, jossa on pitkät työajat ja paljon lisävastuuta. Toiset miehet pyrkivät johtotehtäviin, hyväksyen pitkät työpäivät ja ylityöt suuremman palkan vastikkeeksi.
Syrjintä ei estä naisten pääsyä johtotehtäviin. Sukupuolierot uravalinnoissa johtuvatkin naisten ja miesten erilaisista valinnoista ja orientaatioista.

Myytti 8: Miehillä ja naisilla ei ole eroa ura-asenteissa tai elämän tavoitteissa

Vasta viime aikoina akateemisissa tutkimuksissa on kiinnitetty huomiota erilaisiin asenteisiin suhteessa työmenestykseen ja suureen palkkaan. Eräs merkittävä tutkimus (Babcockin ja Lascheverin Women Don’t Ask) kertoo, että miehet neuvottelevat korkeamman aloituspalkan, joka kumuloituu vuosien varrella.
Naisten ja miesten preferenssit elämäntyyleissä

Toinen tutkimus kertoo, että siinä missä miehet pyytävät suurempaa palkkaa, naiset pyytävät lyhyempiä työpäiviä. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että naiset asettavat etusijalle ei-rahalliset hyödyt, kuten henkilökohtaisen kehittymisen.
Pelkkien palkkaerojen tarkastelu antaa väärän kuvan, koska se jättää huomiomatta muut edut, kuten lyhyen ja joustavan työajan, jota naiset erityisesti arvostavat.
Monia maita käsittänyt tutkimus osoittaa, että naiset jakaantuvat 3 eri ryhmään (KUVIO):
  1. Vähemmistö on urasuuntautuneita
  2. Vähemmistö on kotisuuntautuneita
  3. Enemmistö hakee jonkinlaista kompromissia työn ja uran välillä.
Yllättävintä on se, että nämä samat kolme naisten ryhmää löytyvät kaikilta koulutustasoilta, tulotasoilta ja sosiaalisista luokista. Kontrastina, miehet hakevat paljon todennäköisemmin uraa.
Viimeisin OECD:n tutkimus ottaa huomioon n'm' (harvoin tutkitut) asenteet ja arvot, kun taas aikaisemmin sukupuolieroja pidettiin automaattisesti syrjinnästä johtuvina.

Myytti 9 Naiset haluavat elättää itsensä ja he vihaavat taloudellista riippuvuutta miehistä

Naisten pyrkimys avioitua ylöspäin on pysyvä ilmiö Euroopassa, kuten myös Pohjoismaissa. Naiset käyttävät edelleen avioliittoa vaihtoehtona tai lisänä uralleen. Taloudellinen riippuvuus miehestä ei ole menettänyt kiinnostustaan tasa-arvoihanteen tulon jälkeenkään. Suurin osa pareista ei pyri symmetrisiin rooleihin, vaikka ne ovatkin suosittuja korkeasti koulutettujen ammattilaisten keskuudessa.

Myytti 10 Perheystävälliset politiikat ovat välttämättömiä lasikaton murtamiseksi

EU:n uusin ehdotus 20 kuukauden mittaisesta äitiyslomasta pyrkii parantamaan tasa-arvoa, samalla kun se  pyrkii lisäämään alentunutta syntyvyyttä. Kaikki todisteet kuitenkin osoittavat, että perheystävälliset politiikat vähentävät tasa-arvoa työelämässä. Esimerkiksi Ruotsin perheystävällinen politiikka on luonut suuremman lasikaton kuin mitä on Yhdysvalloissa.
Kaikki data osoittaa, että anglo-saksilaiset maat ovat naisille edullisempia huipulle pääsemisen kannalta kuin Pohjoismaat, jotka sijaitse alle keskiarvon naisten johtopaikkoja tarkasteltaessa.
Äitiysloma ei houkuta naisia lähtemään töihin. Ainoastaan 10 % naisista työskentelee täysipäiväisesti lapsen saatuaan. Suurin osa äideistä valitsee mieluummin pätkätyöt tai osa-aikatyön, mikä kertoo naisten preferensseistä.

Myytti 11: Perheystävälliset politiikat tekevät yrityksistä tuottavampia

Joissakin tutkimuksissa on osoitettu lievää yhteyttä perheystävällisen yrityskäytännön ja tuottavuuden välillä. Tutkimusten tulkinta on kuitenkin ongelmallista, koska ne eivät kerro syy-seuraussuhteen suuntaa. Ongelmallisita on myös se, että tiettynä ajanhetkenä tehty tutkimus on vaikea yhdistää tuottavuuden paranemiseen pitkällä aikavälillä.
Jotkut tutkijat ovat tulkinneet tuloksia siten, että perheystävällinen käytäntö parantaa tuottavuutta. On kuitenkin todennäköisempää, että vain suurilla ja menestyneillä yrityksillä on varaa perheystävälliseen politiikkaan.

Myytti 12: Naisilla on erilainen yhteistyötä korostava johtamistyyli

Naisten johtajakiintiöitä perustellaan usein feminiinisen pehmeällä ja yhteistyötä tekevällä johtamistavalla. Eräässä tutkimuksessa feministinen tutkija pyrki selvittämään, onko naisten ja miesten johtamistyyleissä eroja. Eroja ei löytynyt.

Yhteenveto

Hyväkin tarkoitus epäonnistuu, jos se perustuu virheelliselle tiedolle ja vanhentuneelle perspektiiville. Esimerkiksi ruotsalaisessa sosiaalisessa tasa-arvosuunnittelussa on epäilemättä hyvä tarkoitus. Se on kuitenkin epäonnistunut täydellisesti työelämän tasa-arvon saavuttamisessa. Jokaisella indikaattorilla arvioituna Ruotsi asettuu korkeintaan keskitasolle ja usein huonoimaksi OECD-maista. Vain ruotsalainen propaganda on ollut menestyksekästä.
Jos kerran feministiset tasa-arvopolitiikat epäonnistuvat homogeenisissä Pohjoismaissa, ne ovat vielä todennäköisempiä epäonnistumaan muissa kulttuurisesti monimuotoisemmissa EU-maissa.
Ei ole olemassa todisteita, että sukupuolikiintiöillä yritysten hallituksissa olisi ollut juuri mitään vaikutusta muuhun kuin kyseisen yrityksen hallitukseen. On edes vaikea nähdä, kuinka tuollaisilla kiintiöillä voisi olla laajempaa vaikutusta. Hallitukset ovat näkymättömiä suurelle yleisölle ja jopa suurimmalle osalle yrityksen työntekijöitä.
On olemassa vain vähän tukea sellaiselle feministiselle sosiaaliselle suunnittelulle, jossa pyritään väkisin hankkimaan naisille ja miehille symmetriset roolit.
Luettavaa


Sisällön tarjoaa Blogger.