Header Ads

Vastaus Miesten tasa-arvo ry:tä kohtaan esitettyyn kritiikkiin


Kun moderniin miesasialiikkeeseen kriittisesti suhtautuville on vähitellen käynyt selväksi, etteivät he voi omaa tasa-arvo-uskottavuuttaan vaarantamatta hyökätä Miesten tasa-arvo ry:n miesasiaosaamista ja tasa-arvo-ohjelmaa vastaan, he ovat ryhtyneet kritisoimaan Miesten tasa-arvo ry:tä liiallisesta kriittisyydestä, vastakkainasettelujen luomisesta, rakentavan asenteen puuttumisesta ja suhtautumisesta tasa-arvoon jonkinlaisena nollasummapelinä. Toisin sanoen, kun itse viestiä ei ole enää kovin julkisesti kehdattu arvostella, on kritisoitu tyyliä jolla tuo viesti esitetään. Suorastaan hellyttävästi jotkut miesasialiikkeen arvostelijoista ovat jopa esittäneet huolestuneensa siitä, kuinka Miesten tasa-arvo ry:n tyyli viedä viestiään eteenpäin kääntyisi itse miesasian edistämistä vastaan.


Huoli on turha ja esitetyt syytökset täysin perusteettomia, mikä on helposti osoitettavissa kolmen konkreettisen esimerkin avulla:



Tasa-arvolain muuttaminen tasa-arvoiseksi


Miesten tasa-arvo ry on, yhdessä useiden muiden miesjärjestöjen kanssa, vaatinut jo pitkään sitä, että tasa-arvolaki, joka nykyisellään on, etenkin tarkoituspykälänsä osalta, miehiä sukupuolen perusteella syrjivä, muutettaisiin tasa-arvoiseksi ja molempien sukupuolten välistä tasa-arvoa edistäväksi. Vaatimus lain uudistamisesta kilpistyi viime hallituskaudella siihen, että kaikki ns. tasa-arvoviranomaiset (Tasa-arvoasiain neuvottelukunta TANE, sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikkö ja tasa-arvovaltuutettu) ja naisjärjestöt ilmoittivat vastustavansa miehiä syrjivän tasa-arvolain muuttamista tasa-arvoiseksi. Näille toimijoille, jotka yleensä niin mielellään esiintyvät julkisuudessa tasa-arvon puolestapuhujina, sukupuolten tasa-arvoinen kohtelu näyttää olevan täysin yhdentekevää kun syrjityiksi tulevat miehet. Voi hyvällä syyllä kysyä, että kuinka sukupuolten välisestä tasa-arvosta on tarkoitus rakentaa kaikkia, myös miehiä, kiinnostava tavoite, kun suhtautuminen miesten oikeuksien edistämiseen on näin tyrmäävä ja ylimielinen. Ketkä tässä oikeastaan pelaavat nollasummapeliä; he, jotka haluavat tasa-arvolain tarkoituspykälän säilyvän nykyisessä, naiskeskeisessä muodossaan, vai me, jotka haluamme tasa-arvon tarkoituksena olevan molempien sukupuolten aseman parantamisen Suomessa?


Miesten tasa-arvo ry vaatii edelleen tasa-arvolain muuttamista tasa-arvoiseksi. Me emme ole valmiita tinkimään periaatteistamme, emmekä me tule antamaan syrjinnän puolustajien muutosvastarinnan edessä periksi. Tasa-arvon suhteen ei ole mahdollista tehdä sellaista kompromissia, jossa ilmiselvää syrjintää jossain asiassa, saati sitten lainsäädännössä, katsotaan sormien lävitse. Koska me emme taivu, me esitämme kritiikkiä syrjintää puolustaneita tahoja vastaan. Tähän meillä on täysi oikeus, jopa velvollisuus, toimiessamme miesasiaa edistävänä kansalaisjärjestönä avoimessa, demokraattisessa länsimaassa. Jos joku ei tätä kritiikkiä kestä, hänen syytä jättää tasa-arvoasiat muiden huoleksi.


Esittämästämme kritiikistä huolimatta olemme toki valmiita rakentavaan yhteistyöhön tasa-arvolain muuttamiseksi. Me emme sulje tästä yhteistyöstä pois edes niitä tahoja, jotka ovat syrjivää lakia puolustaneet, sillä onhan heille annettava mahdollisuus tulla järkiinsä ja muuttaa mieltään. Vaikka emme tingi periaatteistamme, olemme toki rationaalisena järjestönä valmiita toimimaan pragmaattisesti saavuttaaksemme tavoitteemme.


Väkivallan sukupuolittaminen ja väkivallan miesuhrit



Kahdeksalta eduskuntapuolueen puheenjohtajalta saatiin juuri vetoomus, jossa todetaan seuraavasti: ”On tärkeää, ettei kokonaisia ihmisryhmiä leimata tai syyllistetä siitä, että vakavia, vastenmielisiä ja täysin tuomittavia rikoksia ovat tehneet jotkut yksilöt. Vastakkainasettelua väestöryhmien välillä ei pidä lietsoa. Myös sosiaalisessa mediassa käytävässä keskustelussa on pyrittävä ihmisiä ja oikeaa tietoa kunnioittavaan keskusteluun.” Puoluejohtajat viittaavat tässä maahanmuuttajien syyllistämiseen ja leimaamiseen yksittäisten maahanmuuttajarikollisten tekojen perusteella. Miesten tasa-arvo ry ei hyväksy tällaista leimaamista tai syyllistämistä. Yhtä lailla saman kielteisen asenteen pitäisi kuitenkin koskea myös miesten kollektiivista syyllistämistä ja leimaamista. Eihän miesvihamielinen seksismi eroa muukalaisvihamielisestä rasismista muuta kuin irrationaalisen vihan kohteen osalta. Jostain kumman syystä miesvastainen seksismi on meillä Suomessa, vielä vuonna 2015, yhä salonkikelpoista. Samat ihmiset, jotka ovat niin kovin huolissaan maahanmuuttajiin kohdistuvista stereotypioista, ovat suruttavalmiita käyttämään väkivallantekoja oman miesvihamielisen noitavainonsa edistämiseen. Kaksinaismoralismi rehottaa.


Lukuisat tutkimukset osoittavat, että miehin ja naisiin kohdistuu perheissä ja parisuhteissa aika lailla yhtä paljon väkivaltaa. Siitä huolimatta tasa-arvopolitiikan osana meillä kampanjoidaan edelleen vain ja ainoastaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Yksipuolinen kampanjointi on miehiä sukupuolen perusteella syrjivää. Tarkoituksellisesti tai tahattomasti, yksipuolisen kampanjoinnin viesti on väistämättä se, että poikin ja miehiin kohdistuva väkivalta on vähemmän paha asia kuin naisiin kohdistuva väkivalta ja että poikien ja miesten henki ja terveys eivät ole samanarvoisia tai nauti samanlaista viranomaisten suojelusta kuin naisten henki ja terveys. Se johtaa siihen, että miesten kynnys hakea apua, kun he joutuvat väkivallan uhreiksi, pysyy paljon korkeampana kuin naisten. Väkivallan miesuhreille on myös vähemmän apua tarjolla. Viranomaiset eivät tunnista miehiin kohdistuvaa väkivaltaa, tai suhtautuvat siihen vähätellen ja jopa naureskellen. Huolestuttavinta on se, että nuorison asenteet ovat jopa ymmärtäviä, kun puhutaan poikiin tai miehiin kohdistuvasta väkivallasta. Naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan nuorisotuomitsee täysin. Asenteet tuskin korjaantuvat, palvelut paranevat tai tietämys lisääntyy niin kauan kuin nykyistä, yksipuolista, valheellista ja täydellisen mustavalkoista kampanjointia jatketaan. Räikein esimerkin sukupuolittuneesta suhtautumisesta väkivaltaan liittyy kulttuurisista syistä tehtäviin ympärileikkauksiin.: tyttöjen kohdalla tällainen sukupuolielinten silpominen tuomitaan kuten pitääkin, mutta poikien kohdalla sen sallitaan jatkuvan viranomaisten suojeluksessa.


Miesten tasa-arvo ry ei hyväksy väkivaltaa ketään kohtaan. Tästä syystä me vaadimme muutosta tasa-arvopoliittiseen linjaan. Väkivallan miesuhreja ei saa enää sivuuttaa. Meidän on korvattava yksipuolinen, sukupuolitettu väkivallan vastainen kampanjointi sukupuolineutraalilla väkivallan vastaisella kampanjoinnilla. Miesten kollektiivisesta syyllistämisestä ja leimaamisesta on siirryttävä realistiseen, kaikkien ihmis- ja perusoikeuksia tasapuolisesti kunnioittavaan väkivallan vastustamiseen.


Naisasialiitto Unionin pääsihteeri Milla Pyykkönen on väittänyt, että: ”.. yhteiskunnassa on noussut naisvastaisia äänenpainoja, joissa vähätellään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Siitä ei saisi puhua, jos ei muista samalla muistuttaa myös miehiin kohdistuvasta väkivallasta.” Miesten tasa-arvo ry katsoo nimenomaan, että meillä täytyy puhua yhtä lailla sekä miehiin, että naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Tasa-arvoa ei voida edistää politiikalla, jossa väkivallan miesuhrit systemaattisesti sivuutetaan. Ylipäätään on sanan ”tasa-arvo” väärinkäyttöä kutsua tasa-arvopolitiikaksi politiikkaa, jolla ajetaan vain naisten asiaa ja jossa miesten ongelmat sivuutetaan. Miesten tasa-arvo ry ei vaadi, että meillä pitäisi puhua pelkästään väkivallan miesuhreista tai kampanjoida ainoastaan miehiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Yksipuolinen, vain yhteen sukupuoleen kohdistuvan väkivallan huomioiva väkivallan vastustaminen on toiseen sukupuoleen kohdistuvan väkivallan vähättelyä, mutta molempiin sukupuoliin kohdistuvan väkivallan huomioiva väkivallan vastainen kampanjointi ei ole ketään väkivallan uhriksi joutuvaa vähättelevää.


Miesten tasa-arvo ry katsoo, ettei pyrkimystä miehiin ja poikiin kohdistuvan väkivallan tasa-arvoiseksi huomioimiseksi, vähentämiseksi ja torjumiseksi voi pitää naisvastaisena. Ensinnäkin väkivallan miesuhrit ovat myös ihmisiä, ja normaalisti empatiakykyinen ihminen tuntee myötätuntoa kaikkia väkivallan uhreja kohtaan, näiden sukupuolesta riippumatta. Toisekseen useimmilla naisilla lienee miespuolisia sukulaisia, puolisoita tai ystäviä, joiden joutuminen väkivallan uhriksi ei varmaan ole naisille yhdentekevää. Kolmanneksi niin kauan kuin meillä hiljaisesti hyväksytään miehiin ja poikiin kohdistuva väkivalta, olemme tuomittuja väkivallan kierteeseen. Ei ole varsinaisesti ihme, jos kotona kuritettu, koulussa kiusattu, kaduilla kolhittu ja parisuhteessa piesty mies oppii käyttämään väkivaltaa ja päättää jossain vaiheessa pistää vahingon kiertämään. Neljänneksi nimenomaan nykyisen tasa-arvopolitiikan linja on naisvihamielinen. Kun päättäjien sanoma on, että ihmisen arvo riippuu hänen sukupuolestaan, niin siitä kärsivät viime kädessä kaikki, myös naiset, vaikka heitä nyt tasa-arvopolitiikassa etuoikeutettuna sukupuolena kohdellaankin. Kun tasa-arvon edistämisen nimissä harjoitetaan räikeää sukupuolisyrjintää, koko hankkeelta katoaa uskottavuus ja moraalinen oikeutus. Sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisestä ei tule tällä tavalla koskaan molempien sukupuolten yhteistä projektia, josta kaikki hyötyisivät.


Voimme jälleen kysyä: keiden linja on rakentavampi ja ketkä pelaavat nollasummapeliä? Miesten tasa-arvo ry ei vaadi väkivaltakysymyksessä mahdottomia, vain inhimillisyyttä ja tasa-arvoa. Tasa-arvopoliittisen väkivallan vastustamisen muuttaminen sukupuolineutraaliksi on edellä kuvatuista syistä kaikkien etu. Nollasummapeliä ei ole suinkaan se, että vaaditaan sukupuolineutraalia väkivallan vastustamista, vaan se, että vaalitaan sukupuolitettua väkivaltakampanjointia. Koko juttu voidaan tiivistää kysymykseen: Kumpi on tasa-arvoista, järkevää, kohtuullista ja oikeudenmukaista: se, että vastustetaan vain naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, vai se, että vastustetaan sekä miehiin, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa?


Palkkatasa-arvo ja propaganda



Kolmas esimerkkimme liittyy palkkatasa-arvosta käytyyn väittelyyn, ja ennen muuta Suomessa harjoitetun tasa-arvopolitiikan myötä siitä esitettyihin propagandistisiin väitteisiin. Suomalaisen tasa-arvopolitiikan peruskiven muodostaa edelleen väite siitä, että naisia syrjittäisiin palkanmaksussa sukupuolen perusteella. Tämä väite, joka parhaimmillaan on perustunut tilastojen väärinymmärrykseen ja pahimmillaan suoraan valehteluun, on tietysti ammuttu alas lukemattomia kertoja niin tutkimuksissa kuinmediassa. Siitä huolimatta linjaa kieltäydytään muuttamasta ja tosiasioita tunnustamasta. Vaikka STM:n tasa-arvoyksikkö ja TANE julistavat julkisesti, että virallisessa palkkaerolaskelmassa (naisen euro on 83 senttiä) otetaan huomioon tehdyt työtunnit, asia ei todellisuudessa ole niin. Tilaston tekijä, Tilastokeskus itse ilmoittaa: ”Laskelmassa on mukana sekä tehdyn että ei-tehdyn työajan ansio”. Siten laskelmassa ei oteta huomioon eroa miesten ja naisten tehdyissä vuosityötunneissa. Ilmeisesti pelissä ovat niin suuret poliittiset ja taloudelliset intressit ja saavutetut edut, ettei olla valmiita sellaiseen tasa-arvoiseen palkkaerolaskelmaan, jossa tehdyt vuosityötunnit otetaan täysimääräisesti huomioon. Valmis malli löytyy Euroopan parlamentin päätöslauselmasta 18. marraskuuta 2008 suosituksista komissiolle miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamisesta (2008/2012(INI)) kohdasta G.


Myös EU:n perussopimus (ns. Lissabonin sopimus) ilmoittaa asian selkeästi 141 artiklan toisessa kappaleessa: ”Samalla palkalla ilman sukupuoleen perustuvaa syrjintää tarkoitetaan, että: a) palkka, joka maksetaan työn tuloksen perusteella, lasketaan saman mittayksikön mukaan; b) palkka, joka maksetaan työhön käytetyn ajan perusteella, on sama samasta tehtävästä.”


Miesten tasa-arvo ry kannattaa samapalkkaisuutta. Tämä tarkoittaa sitä, että työantajan on maksettava samaa tai samanarvoista työtä tekeville työntekijöilleen sama palkka työntekijöiden sukupuolesta riippumatta. Samapalkkaisuus ei tarkoita sitä, että aivan eri aloilla, eri työpaikoissa erilaisissa tehtävissä ja eripituisia päiviä tekevien miesten ja naisten keskimääräisten vuosi- tai kuukausiansioiden olisi oltava samansuuruisia. Itse asiassa keskimääräisten bruttoansioiden vertailu ei kerro samapalkkaisuuden toteutumisesta mitään.


Mitä ilmeisimmin keskimääräisten ansioiden vertailusta pidetään kiinni siksi, koska se tuottaa riittävän suuren eron, jolla erilaisten palkkatasa-arvo-ohjelmien, tutkimushankkeiden ja poliittisten linjausten jatkamista voidaan perusteella. Tämä on kuitenkin ihmisten tietoista harhaanjohtamista, mikä on moraalitonta ja tasa-arvon edistämiselle haitallista. Kansalaisilla on oikeus tietää, miten asiat oikeasti ovat. Vääriä tilastoja tarkoitushakuisesti tulkiten luodaan sukupuolten välille tarpeetonta vastakkainasettelua. Tämä ei ole omiaan tuottamaan rakentavaa ilmapiiriä, jossa sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen nähdään molempia sukupuolia hyödyttävänä, yhteisenä projektina. Kun tasa-arvopolitiikan väistämättä rajalliset resurssit haaskataan fiktiivisiin ongelmiin, miesten ja naisten todellisten ongelmien hoitamiseen jää vähän aikaa, rahaa ja mahdollisuuksia. Tästä kärsimme kaikki.


Väärän tiedon levittäminen palkkatasa-arvotilanteesta ei muutenkaan ole vaaratonta. Kun vuoden 2007 eduskuntavaaleihin mentiin vääriin tietoihin perustuneilla palkkatasa-arvolupauksilla, palkkamaltti unohtui, ja seurauksista kärsitään nyt heikentyneen kilpailukyvyn ja leikkausten muodossa. Taloudellisesti edesvastuuton ääntenkalastelu on jatkossa estettävä luopumalla väärien tietojen jakamisesta. Väärän tiedon levittämisestä kärsivät tietysti kaikki miehet, jotka työskentelevät matalapalkka-aloilla, etenkin miesvaltaisilla aloilla. Heidän on turha odottaa, että palkkatasa-arvokeskustelussa huomioitaisiin millään tavoin heidän palkkatasoaan ja sen oikeudenmukaisuutta.


Miesten tasa-arvo ry:n esittämä muutos palkkatasa-arvopolitiikkaan olisi toteutuessaan tasa-arvoa rakentavalla tavalla edistävä parannus. Kun samapalkkaisuuden toteutumista arvioitaisiin rehellisesti, ja noudatettaisiin palkkatasa-arvotutkimuksissa EU:n ja ILO:n määräyksiä, meillä olisi käytettävissämme tietoa, jonka avulla sukupuolten välistä tasa-arvoa voitaisiin todella edistää. Moraalisesti kestävälle pohjalle on varmempi rakentaa.


Kolmannen, ja tällä erää viimeisen kerran, voimme kysyä, kuka tai ketkä ovat rakentavia ja ketkä syyllistyvät vastakkainasettelujen rakentamiseen sekä nollasummapelin pelaamiseen tasa-arvoasioissa. Miesten tasa-arvo ry:n maine säilyy tässäkin kysymyksessä puhtaana, sillä esittämämme maalaisjärkinen linja on täysin faktaperusteinen, moraalisesti kestävä ja todellista tasa-arvoa tehokkaasti edistävä.

Sisällön tarjoaa Blogger.