Header Ads

Vanhat suomifilmit opettavat markkina-arvoteoriaa

Katselin elokuvan Kyökin puolella, jossa pääosaa näytteli Helena Kara. Vedonlyönnin seurauksena Kara päätyy Haukan kartanon sisäköksi. Poispilattuna pidetty mamselli haluaa näyttää kykenevänsä kotitaloustöihin.

Elokuvan pariutuminen oli hauskaa katsottavaa markkina-arvoteorian näkökulmasta.


Sankariparin muodostavat tietenkin Kara ja Tauno Majuri ja lopulta kaikki parit päätyvät yhteen markkina-arvonsa edellyttämällä tavalla

Ennen häppy endiä Kara joutuu torjumaan kosiskelut elokuvan kahdelta ATM:ltä, Aatu-rengiltä vanhalta opettaja Hilpeläiseltä.  

  1. Ulkonäkörajoitteinen Piika-Iita (ensimmäisessä kuvassa oikealla) on ihastunut Aatu-renkiin (ensimmäisessä kuvassa keskellä), mutta Aatu ei tahdo lämmetä millään.
  2. Rehevä keittäjä Mimmi Muotoinen (ensimmäisessä kuvassa vasemmalla) odottaa kosintaa opettaja Hilpeläiseltä (kolmannessa kuvassa oikealla), mutta opettaja ei huomaa Mimmin ihastuneisuutta. 
Elokuvassa on tosiaan kaksi potentiaalisen vaivaannuttavaa kohtausta, jossa markkina-arvoaan ymmärtämättömät ATM:t yrittävät kosia talon kauneinta naista, eli Karaa. Kara joutuu antamaan molemmille pakit, ja hän antaakin pakit lempeällä tavalla.

Sekä Aatu-renki että opettaja Hilpeläinen joutuvat pakkien seurauksena romuttamaan rimansa, eli tyytymään kympin naisen sijaan kolmosen tasoisiin naisiin.

Voidaan kysyä, onko kyseessä onnellinen loppu muiden kuin sankariparin osalta. Iita ja Mimmi saavat miehet, joista kumpikin on ihastunut Karaan, mutta joutuvat vaihtoehtojen puutteessa tyytymään Iitaan ja Mimmiin.

Lähde - Henry Laasanen, ihmissuhteet blogi

Sisällön tarjoaa Blogger.