Header Ads

Typeryyden ylistys - hallitusten naiskiintiöt



Karu luku lainsäätäjien irrationaalisuutta ja vastuuttomuutta. Pörssiyhtiöiden hallituksiin vaaditaan 40 % naisia. Jos se ei toteudu 2018 mennessä, lainsäätäjämme suuressa viisaudessaan säätänevät määrän pakolliseksi vuodesta 2020. EU ajaa hanketta eteenpäin.

Tutustuin päällisin puolin hallituksen dokumentteihin aiheesta. Takaa paljastui, ettei 40 % tavoitetta perusteltu missään. Luvusta on siis muodostunut dogmi: "Filosofiassa dogmi merkitsee todistamatta päteväksi katsottua lausetta." Liike-elämässä sellainen tulee kalliiksi, mutta lakitehtaan tuotosten kustannuksista vastaavat usein muut kuin lainsäätäjät, joten dogmin relevanssilla ei ole siten yhtä suurta merkitystä. Hankkeet siis todellakin voivat leijua tyhjän päällä.

Mikä sitten olisi tasa-arvoa? Se, että pörssiyhtiöihin hakisi siinä suhteessa naisia kuin heitä alalle kouluttautuu ja että he nousevat miesten kanssa yhtä suurten panostustensa ja kykyjensä yhtäläisesti nostamana organisaatioiden huipulle sekä sieltä hallituksiin. Teollisuudessa naisia on 25 %. Tätäkään lukua ei voi sokeasti tuijottaa, sillä naiset työskentelevät pääasiassa hallinnossa ja viestinnässä (ei-teknisiä toimenkuvia: sihteereitä, HR-päälliköitä, viestintäpäälliköitä), mutta hallituksiin noustaan ns. linjajohdosta. Lukemissani dokumenteissa ei tätä saati muidenkaan alojen lukuja osunut silmään (pois lukien maininnat aloista, joilla on alle 10 % naisia).

Toinen hömppäilystä kertova piirre dokumenteissa oli pyydetyissä lausunnoissa. Eri järjestöiltä oli kysytty kantoja direktiiviin ja lähinnä SAK, STTK ja naisjärjestöt kannattivat sitä latteasti hyväksi ja edistykseksi perustellen. Vastustajien, lähinnä elinkeinoelämän, lausunnot olivat selvästi pidempiä, perusteltuja ja jopa tieteellisiin tutkimuksiin viittaavia. Niillä pyyhittiin lattiaa, kun hallitus runnoi asian lopulta eteenpäin. Vastustavia lausuntoja antaneista yhdeksästä järjestöjen edustajasta seitsemän oli naisia. Vastustavia lausuntoja tuli myös useilta naisjärjestöiltä. Direktiiviä puolsivat pääasiassa ne, joilla aiheeseen ei ole suoranaista kosketusta (feministijärjestöt) ja vastustivat ne, jotka työssään ovat asian kanssa tekemisissä (elinkeinoelämän järjestöt).

Valmisteludokumentit lähinnä tyytyivät kertailemaan naisten edustusosuuksia eri aikoina eri maissa sekä kuvasivat tehtyjä, suunniteltuja ja ehdotettuja toimia. Syytä, miksi seuraillaan ja toimitaan, ei kerrottu. Jostain syystä juuri 40 % naisedustus on kuulemma "riittävä". Norjassa tähän on menty ja ajauduttu ojasta allikkoon:
  • Vähäiset hallitusnaiset ovat luopuneet päivätöistä toimivassa johdossa, jotta ehtivät hoitaa hallitustehtävänsä. Niinpä Norjassa on vähemmän naisia toimivassa johdossa kuin Suomessa ja Ruotsissa. Tarkoitus oli päinvastainen.
  • Naisilla on selvästi enemmän hallituspaikkoja kuin miehillä. Tästä seuraava kiire haittaa perehtymistä hallitustyöhön.
  • Yrityksiä on poistunut pörssistä ylläpitääkseen pätevintä mahdollista hallitusta.
  • Pörssiyhtiöt ovat tehneet huonompia yritysostoja kokemattomampien hallitusten takia.
Tätä Norjasta kertovaa tutkimusta eivät byrokraatit vaivautuneet erittelemään pois lukien elinkeinoelämän omat viittaukset.

Lyhyesti: lapsellista pelleilyä toisten kustannuksella. Hävetkää.

Miksi tähän on sitten lähdetty? Siksi, että on olemassa fetissi täydellisestä mutta todellisuudessa näennäisestä tasa-arvosta ja lainsäätäjien omahyväisestä kaikkivoipaisuudesta. On olemassa mielikuva syrjityistä naisista, joiden oikeuksien turvaamiseksi on toimittava. Ylevä tarkoitus pyhittää ehdotetut keinot sädekehällä ja tekee niiden vastustamisesta poliittisesti epäkorrektia. Moni myös elää pinnallisessa maallisessa hierarkisessa arvomaailmassa, missä johtajuus on itsessään arvo, eikä vain työ. Tätä arvoa johtajuuteen pyrkyröivät poliitikot pönkittävät ja peilaavat. Niinpä halutaan (muiden) naisten johtaja-asemista merkkipaaluja ja pönkitystä omalle egolle kuin urheilumitaleita.

Muutaman suomalaisen naisen hallituspaikat eivät ole merkityksellinen tasa-arvokysymys. Naisten vähäisyyttä miesvaltaisilla aloilla ei taideta nähdä näennäisen naisvajeen syynä. Naisten vähäisyys johtoasemissa miesvaltaisilla aloilla on myös huomattavasti monisyisempi ilmiö kuin vain väitetty miesten hyvä veli -verkostojen seuraus. Näin on ihan siitäkin syystä, että ihminen on muutakin kuin sukupuolensa edustaja monimutkaisessa sosiaalisessa työympäristössä. Sukupuolet myös arvostavat johtaja-asemia eri tavoin. Tuntuu, että sitä ei haluta hyväksyä pyrkyreiden arvomaailmassa. Tietämättömien, valtaa omaavien ja omahyväisten ei toki sellaisesta tarvitse välittää. Muiden ihmisten tekemisten säätelyyn riittää katkera neuroottinen luulo miesten salaliitosta tai epäoikeutetusta syrjinnästä naisia vastaan. Lainsäätäjää ei myöskään kiinnosta, onko naisedustus hyödyllistä saati, että levittäisi sellaisesta tutkittua tietoa. Tiedon sijaan pakolla. Onko se 2000-lukua? Näköjään joidenkin mielestä.

Että semmoinen kokoomusjohtoisen hallituksen esitys, jota Kokoomuksen Naisten Liitto kritisoi. Puhdasta sketsikamaa, jota poliittisesti korrektit pokerinaamalla nyhräävät.

Lähde - Mikko Kangasaho, Uusi Suomi -puheenvuoro

Sisällön tarjoaa Blogger.