Header Ads

Tasa-arvo-ongelma vs. Business as Usual


Miesasia on kerännyt pari pikku-uutista tältä syksyltä osoittaakseen, millaiset asenteet meillä Suomessa vallitsevat suhtautumisessa miehiin ja naisiin. Näillä asenteilla on suuri vaikutus siihen, millaista tasa-arvopolitiikkaa meillä harjoitetaan ja mitkä asiat meillä luokitellaan tasa-arvo-ongelmiksi. Viranomaisten ja median rooli näiden asenteiden ylläpitäjinä on suuri.

Ensinnäkin Suomessa on havahduttu viime vuosina huoleen lapsettomuudesta. Lapsettomuuden yleistymistä on pidetty ongelmana ikärakenteen vinoutumisen ja huoltosuhteen heikentymisen vuoksi. Lapsia syntyy vähemmän, ihmiset tulevat vanhemmiksi yhä vanhempina ja monet jäävät vasten tahtoaan kokonaan lapsettomiksi.

Lapsettomuus ei kuitenkaan kelpaa sukupuolineutraalina ilmiönä Väestöliitolle tai Helsingin Sanomille. Ei, Väestöliiton ja Helsingin Sanomien mielestä lapsettomuus on nimenomaan naisia koskettava ongelma. Tosiasiassa lapsettomaksi jää enemmän miehiä kuin naisia, mutta miesten jääminen lapsettomiksi ei Väestöliittoa tai Helsingin Sanomia kiinnosta tai huoleta. Vain naisilla on väliä, sillä yleinen näkemys on se, että naisella on oikeus saada lapsi. Naisen jääminen lapsettomaksi vasten tahtoaan on tragedia, joka pitäisi yhteiskunnan yhteisin ponnistuksin estää.  Miehellä ei vastaavaa oikeutta ole. Jos mies jää lapsettomaksi vasten tahtoaan, se on vain hänen oma ongelmansa ja täysin hänen omaa syytään. Tämä näkyy myös hedelmöityshoitolaissa. Jopa yksinäisillä naisilla on oikeus oman jälkeläisen hankkimiseen hedelmöityshoitojen avulla, mutta sijaissynnytysjärjestelyt, jotka mahdollistaisivat lasten hankkimisen vastaavasti vaikka yksinäisille miehille, on ehdottomasti kielletty.

Toinen esimerkki löytyy uhkapelin maailmasta. Suurin osa peliongelmaisista Suomessa on miehiä. Voisi kenties kuvitella, että näistä miehistä oltaisiin huolissaan. Mutta ei, hehän ovat vain miehiä. Jos miehellä on jokin ongelma, se on hänen omaa syytään, ja hänen odotetaan hoitavan yksin asiansa kuntoon, kuten miehen kuuluu. Suurta huolta tunnettiin ja kissankokoisia otsikoita revittiin sen sijaan siitä, että naisten peliongelmat, jotka siis ovat selvästi harvinaisempia kuin miesten, ovat lisääntyneet. THL:n asiantuntijat ja lehtien toimittajat vaativat naiserityisiä toimia uhkapeliongelmien hoitoon. Mieserityisiä toimia tuskin on luvassa, sillä miesten elämään nyt vain kuuluvat erilaiset ongelmat. Its’s business as usual - just deal with it.

Joku kriittisempi lukija saattaa ehkä ajatella, että mitä kaksi yksittäistapausta kertoo yhteiskunnassa vallitsevista asenteista. Kriittisyys on aina hyvästä, mutta enemmän tässä on jo perusteita johtopäätösten vetämiseen kuin keskiverrossa sukupuolentutkimuksen väitöskirjassa. Sitä paitsi, esimerkkejä on löydettävissä varsin vaivattomasti enemmänkin.

Tässä lonkalta kaksi lisää: Miesten työttömyys on esimerkiksi yleisempää kuin naisten, mutta tasa-arvotiedon keskus Minna ei noteeraa sitä työelämän tasa-arvo-ongelmaksi. Vain naisten työttömyyden lisääntyminen kelpaa tasa-arvo-ongelmaksi. Huumeongelmaisista suurin osa on miehiä, mutta niin vain naisten huumeiden käyttö on ainut asia, josta viranomaiset jaksavat huolestua ja media hätkähtää. Yksittäistapauksista ei voi enää puhua, kyse on vallitsevasta asenneilmapiiristä.

Nämä ovat juuri niitä rakenteita, jotka pitäisi murtaa sukupuolten välisen tasa-arvon tieltä. Feministit väittävät usein pyrkivänsä juuri siihen ja edistävänsä myös miesten asiaa sitä kautta. Mutta oletteko nähneet feministien reagoivan näihin tapauksiin? Ette varmasti. Miesasia kysyy: mitä se kertoo heistä?

Sisällön tarjoaa Blogger.