Header Ads

Ekofeminismin virheellinen maailmankuva

Vihreän Tuuman feministinumero tosiaankin pullistelee feminismiä.

Mukana on myös vihreän feminismin esittelyä.


Kirjoituksessa todetaan seuraavasti:
Ovatko ympäristöongelmat miesten syytä? Kysymys on provosoiva. Ekofeministinen ajattelu ei pyri osoittamaan syyllisiä, vaan huomauttamaan, että samankaltainen alistava rakenne koskee usein yhteiskunnan suhtautumista sekä luontoa että naisia kohtaan.
Syyllisistä ei ole tietoa, mutta naiset ovat uhreja. Syyllisten päätteleminen lähtöasetelmasta käsin ei ole järin vaikeaa. 
"Yhtenä esimerkkinä toimii seksualisointi", Aaltola sanoo. Hän mainitsee feministisen kulttuuriteoreetikko Carol Adamsin tunnetun teoksen The Sexual Politics of Meat (1990), jossa Adams tuo esille tapoja, joilla naisten seksuaalinen objektifiointi ja eläinten nimeäminen lihaksi tukevat toisiaan: "Molemmissa itse elävä yksilö on 'poissaoleva' – yksilö katoaa lihallisuuden alle.
Vihreät feministit eivät huomaa tai tunnusta, että miehiä kohdellaan yksilöimättöminä lihakimpaleina paljon enemmän kuin naisia. Miehiä myös kohdellaan eläinten kanssa samankaltaisesti teuratettavina olevana massana.

Kun esimerkiksi pelissä tai elokuvissa on joukko kuolemaan joutuvia persoonattomia sotilaita tai pahiksia, he ovat lähes poikkeuksetta miehiä. 

Armeijassa miehiltä viedään yksilöllisyys, jolloin heistä tulee kuolemalle altisteista persoonatonta massaa, eli teuraskarjaa. 

Yhteenveto

Kun naisia objektivoidaan seksuaalisesti, kyse on naisten seksuaalisuuden suuren arvon tunnustamisesta, eikä suinkaan persoonan poistamisesta surmaamisen helpottamiseksi.

Kun kuolemaan lähteviltä sotilailta viedään persoona, kyse on teuraskarjan kohteluun verratavasta persoonan häivyttämisestä.

Ekofeminismin perusta on virheellinen kuvitellessaan, että naisten seksuaalisuuden palvominen on enemmän verrannollinen eläinten teuraskarjamaiseen kohteluun kuin miesten kohtelu persoonattomina sotilaina.

Lähde - Henry Laasanen, ihmissuhteet blogi

Sisällön tarjoaa Blogger.