Header Ads

Vihapuheesta ja yleistyksistä



YLE on jälleen lähtenyt kritiikittömästi ja innolla tukemaan feministien uhriutumispyrkimyksiä. Taustalla on taas erään feministin kirjoitus, jossa arvosteltiin jyrkästi Anttila-ketjua siitä, että se rohkeni kertomaan joululahjoja netin kautta lapsille etsiville aikuisille, millaiset lelut saattaisivat olla pojille, ja millaiset taas tytöille, mieleen. Tällainen asiakkaita palveleva markkinointi ei tietenkään ollut feministien mieleen, uhkasihan se ratkaisevalla tavalla hänen sukupuolineutraalin unelmansa toteutumista (se, että lelukauppiaat tavoittelevat myyntinsä maksimointia, eivätkä feminististä utopiaa, on ilmeisen vaikeasti ymmärrettävä juttu[1]). Feministisomettaja joutui kertomansa mukaan arvostelunsa vuoksi nimettömien nettiuhkailijoiden hyökkäysten kohteeksi[2]

On tietysti selvää, ettei uhkailua voida hyväksyä. Uhkailijat on otettava selville ja heidät on saatettava edesvastuuseen teoistaan. YLEn uhkailujutun asiantuntijana toimiva feministitutkija Tuija Saresma väittää, että netissä velloisi suoranainen anonyymin nais- ja muukalaisvihan aalto. Hieman pidempään ja perusteellisemmin nettikeskusteluihin perehtyneet saattavat kuitenkin todeta, että netissä vihataan kaikkia. Kenties viha ei ilmene aina samoilla tavoin tai samassa laajuudessa, mutta siihen törmää jokainen, joka nettikeskusteluja aktiivisesti seuraa, tai niihin osallistuu. Saresman väite siitä, että verkossa naisiin vihamielisesti tai jopa uhkaillen suhtautuvat olisivat etuoikeutetusta asemastaan huolestuneita miehiä, on suorastaan huvittava. Ensinnäkään miesten asema ei ole Suomessa millään mittarilla etuoikeutettuja, ja toisekseen netissä spämmäävät anonyymit valopäät harvoin ovat mitään yhteiskunnallisia menestyjiä. Jos verkon vihamielinen kirjoittelu jostain kertoo, niin se kertoo syrjäytymisestä, huono-osaisuudesta ja turhautumisesta siihen kuiluun, joka niin monen kohdalla on konkreettisesti auennut tasa-arvopuheiden, hyvinvointivaltiolupausten ja elämän karun todellisuuden ja arjen raadollisuuden välille. Voi hyvin kuvitella, että yhteiskunnan syrjäraiteille ajautuneet nuoret miehet, jotka ovat kokeneet omakohtaisesti syrjivän koulutuksen, asevelvollisuuden ja työttömyyden saattavat tuntea vastenmielisyyttä ja kyllästyneisyyttä näitä yhteiskunnan eliittiin kuuluvia, ainaisen ja loputtoman tyytymättömiä naisia kohtaan, joiden pikkuhuolten ja poliittisen korrektiuden ympärillä nykyinen tasa-arvopolitiikkamme yksinomaan pyörii. Nettiuhkailu viestii ennemminkin vaikutusvallan puutteesta kuin siitä, että sitä olisi. Jos heilla olisi valtaa, he eivät joutuisi tyytymään uhkailujen esittämiseen netissä, vaan he voisivat muuttaa asioita. Verkko on kenties ainoa kanava, jonka kautta he voivat koea tulevansa kuuulluiksi. On tietysti ikävää, että nämä negatiiviset tunteet purkautuvat näin onnettomalla tavalla. Olisi toivottavaa, että tyytymättömyys kanavoituisi rakentavammin, vaikkapa miesasia-aktivismin kautta. 

YLEn vihapuhe-jutussa huomionarvoisinta on kuitenkin se, mitä siinä ei kerrota. Siinä ei kerrota mitään jutussa uhrin asemaan asettuvan Naisasialiitto Unionin Tulva-lehdessä ja YLEn omalla radiokanavalla esitetyistä vihapuhe-esityksistä, jotka kohdistuivat joitain vuosia sitten miesasia-aktivisteihin. Tuula Saresma toivoo tekopyhästi ja kaksinaismoralistisesti, että säännöt olisivat kaikille samat. Mutta missä Tuula Saresma ja YLEn hurskastelijat olivat, kun Tulva-lehti julkaisi surullisen kuuluisan ”Tultamunille”-numeronsa tai silloin kun YLE lähetti Anne Moilasen miesvihaa tulvivaa radio-ohjelmaa. Olivatko säännöt silloin kaikille samat?
Voi hyvin väittää, että YLE ja Naisasialiitto Unioni nyt vain niittävät, mitä ovat itse aiemmin kylväneet. Jos suomalaisessa nettikeskustelussa tänä päivänä vallitsee vihamielinen ilmapiiri, niin juuri nämä toimijat ovat olleet sitä ilmapiiriä luomassa. Kantaisivat siis vastuunsa, ja tunnustaisivat oman osuutensa. Miesvihasta on tullut heidän toimintansa myötä täysin arkipäiväistä ja hyväksyttyä. Sitä ei tarvitse etsiä kissojen ja koirien kanssa netin syövereistä, eikä se ole anonyymia. Se on näkyvää ja julkista. Siihen voi törmätä esimerkiksi YLEn aamu-tvssä, Hesarin pääkirjoitussivuilla, STM:n tasa-arvoyksikön julkaisuissa ja tilaisuuksissa tai vaikkapa YK:n tasa-arvo-ohjelmissa. Koska miehillä ei, Henry Laasasen luomaa käsitettä lainaten, ole yhtä paljon uhripääomaa kuin naisilla, ei miehiin kohdistuvasta seksismistä ja vihasta juuri tehdä numeroa. Se on vain osa miehen elämää.

Yksi vihapuheen tyypillinen muoto on vääränlaiseen yleistämiseen perustuva kokonaisen ryhmän syyllistäminen ja kollektiivinen mustamaalaaminen. Kun Suomi on tänä syksynä joutunut ennen näkemättömän turvapaikanhakijoiden virran kohteeksi, on meillä kannettu suurta huolta, ettei kaikkia turvapaikanhakijoita leimattaisi sen perusteella, jos jotkut maahan saapuneista turvapaikanhakijoista syyllistyisivät rikoksiin. Periaatteena tämä on varsin ymmärrettävä: oikeusvaltiossa jokainen vastaa vain omista teoistaan, eikä se, että joku toinen vain sattuu edustamaan samaa kansallisuutta kuin joku rikokseen syyllistynyt, tietenkään tee tästä toisesta rikollista.  Vastuu on yksilön, ei ryhmän. Niinpä viranomaiset ovat nyt vetäneet varsin hiljaista tiedotuslinjaa Kempeleen raiskaustapauksen, jossa epäiltynä on ulkomaalaistaustaisia poikia, suhteen. Kenties linja on ollut jopa liian hiljainen, sillä päättäjien suurimman huolen ei pitäisi koskea turvapaikanhakijoiden julkisuuskuvaa, vaan ihmisten turvallisuutta. Tällaiset mielikuvat ja avoimuuden puute eivät ainakaan paranna tilannetta, vaan ruokkivat huhuja ja epäluuloja – pelkoakin. Todellisista epäkohdista on puhuttava rehellisesti, jotta niihin voidaan puuttua ja jottei syyttömiä turhaan leimattaisi.

Toista ääripäätä viranomaisten suhtautumisessa edustaa suhtautuminen miehiä koskeviin yleistyksiin ja syyllistämiseen. Niistä ei tunnuta olevan lainkaan huolissaan. Meillä on surutta saanut väittää suomalaista miestä väkivaltaiseksi, vaikka ylivoimainen valtaosa suomalaismiehistä ei ole lainkaan väkivaltaisia[3]. Miksei miesten kohdalla välitetä oikeusvaltion perusperiaatteista, vaan puhutaan kollektiivisesta vastuusta ja syyllisyydestä ikään kuin yhden miehen teko olisi kaikkien miesten teko? Rasismi on kiellettyä, mutta miehiin kohdistuva seksismi sallittua[4]. Tuula Saresmaa vapaasti lainaten: sääntöjen pitää olla kaikille samat. Kun ne eivät selväsikään ole, pitäisi Saresman ja YLEn toimittajien olla ensimmäisten joukossa nostamassa meteliä. He kuitenkin vaikenevat. Kuten kaikki muutkin.
Kaiken huippu on tietysti se, että tämäkin raiskaus (jos Kempeleellä sellainen oikeusistuimessa todetaan tapahtuneeksi) päätyy rikostilastoihin, ja sitä myötä suomalaisten miesten kollektiivisen syyllisyyden lisälastiksi. Muutaman vuoden kuluttua, kun näitä tilastoja julkaistaan ja uutisoidaan, on tekijöiden kansallisuus ja etninen sekä kulttuurinen tausta, vaikka kulttuuriset tekijät tähän tekoon todennäköisesti vahvasti liittyvät, häivytetty piiloon ja autuaasti unohdettu. Uutista seuraa seksistinen, kollektiivinen miesten syyllistäminen ja päivittely tyyliin: ”mikä suomalaista miestä oikein vaivaa?”. Sitä seuraavat vaatimukset sukupuolisensitiivisyyden opetuksesta yhä nuoremmille pojille, raiskauksen määritelmän muuttamisesta sellaiseksi, että siitä syytetyn pitäisi todistaa syyttömyytensä (mahdotonta) ja lisärahan antamisesta feministiseen ”tutkimustyöhön”. Taas syytön mies saa kärsiä.



[1] Lego-yhtiö luopui pitkään jatkuneesta sukupuolineutraalista markkinoinnistaan, kun se huomaisi, että tyttöjä Legon tuotteet eivät kiinnostaneet siinä määrin kuin poikia. Lego selvitti, mitä tytöt halusivat, ja lanseerasi erityisen, juuri tytöille suunnatun, Lego Friends-tuotesarjan. Tuotteet osoittautuivat menestykseksi, joten sukupuolierityinen linja kannatti taloudellisesti, mikä ei ole yllätys kenellekään, joka on joskus markkinointiin perehtynyt (juuri tästä syystä ladyshaverit ja partahöylät ovat eri tuotteita, vaikka periaatteessa ne ajavat saman asian). Legon toiminta on tietenkin raivostuttanut feministit. 
http://yle.fi/uutiset/lego_satsasi_stereotypioihin_-_myynti_kasvoi_25_prosenttia/6507355
[2] http://yle.fi/uutiset/ma_toivon_etta_sut_raiskataan__tutkija_uhkauksista_lyhyt_matka_tekoihin/8477564
[3] http://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/77799-sofi-oksanen-haukkuu-suomen-varsinkin-miehet
[4] http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/544097/Suomalainen+mies+ei+ole+vakivaltainen

Sisällön tarjoaa Blogger.