Header Ads

Pitäisikö terroristeja ymmärtää?



*Satiirivaroitus*

Jos olet herkästi mielensä pahoittavaa tyyppiä tai et pidä satiirista, sinun ei pidä lukea tätä kirjoitusta.


Olen vihainen, todella vihainen. Sain tietää vasta nyt, että Pariisissa on ilmeisesti ollut yli 120 henkeä vaatinut terrori-iskujen sarja.

Se, miksi kuulin tästä vasta nyt, johtuu siitä, että olin suorittamassa afrikkalaista retriittiä ja tämän takia olen siis ollut uutispimennossa. Kun tulin retriitistä, kuulin että tällainen isku olisi ollut. Kuulostaa aika uskomattomalta, että tällaista voisi tapahtua. Mutta tosi monessa lehdessä ja uutisissa siitä puhuttiin. En voinut uskoa, että tämä olisi totta. Kävin sitten Miesasia.fi sivustolla katsomassa, mistä siellä puhutaan. Ja sielläkin puhuttiin Ranskan terrori-iskuista. Sitten vasta uskoin, että kyllä sen on siis oltava totta, koska siitä Miesasia.fi sivustollakin kirjoitetaan.

Teille muuten tiedoksi, jotka ette tiedä mikä on afrikkalainen retriitti, niin se on useita päiviä kestävä eheyttävä elinvoiman palautusharjoitus, jossa rtymikkään rummutuksen aikaansaamassa euforiassa keho saatetaan itsetutkiskelun avulla vastaanottavaan tilaan. Tämän jälkeen paikalle saapuvat afrikkalaisen elämänvoiman tuojat, joiden afrikkalaisen elämänvoiman annetaan purkautua täyttäen kaikki meistä löytyvät tyhjät aukot. Retriitti huipentuu afrikkaisen elinvoiman syöksyvirtaukseen ja onnistuneen retriitin tuloksena afrikkalainen elinvoima siirtyy kasvamaan sisälle.

Teille, jotka ette tunne minua, niin minä olen Aava-Annukka ja olen 21 vuotias nainen. Sen lisäksi, että olen nuori ja hyvän näköinen nainen, olen myös journalisti, fitness- ja muotibloggaaja sekä ennen kaikkea feministi ja oman sukupolveni ääni. Olen aikaisemmin ottanut kantaa mm. poikien imettämisen lopettamisen puolesta.

Kuten jo alussa kerroin, ensin en meinannut uskoa, että tällainen terrori-iskujen sarja voisi tapahtua. Sitten kun ymmärsin sen olevan totta, niin en tiennyt mitä mieltä siitä pitäisi olla. Te, jotka tunnette minut, tiedätte myös parhaan ystäväni Anne Gusin, johon tutustuin vaihtarivuoteni aikana Bostonissa. Opiskelen siis naistutkimusta. No, anyway, päätin siis kysyä Annelta, että mitä mieltä näistä terrori-iskuista pitäisi olla.

Anne Gus oli jo Charlie Hebdo iskun jälkeen julistanut, että kyse ei ole islamista. Tämä pätee myös tähän yli 120 uhria vaatineeseen ammuskelujen sarjaan. Kyse ei siis ole islamista! Ja joka väittää toisin, on rasisti!

Tottakai ihmisten tappaminen on väärin, mutta nämä miehet olivat vain viattomasti omistautuneita asialleen ja uskoivat todella paljon siihen, mitä olivat tekemässä. Mikä oikeus meillä on tuomita heitä? Tottakai kaikenlainen väkivalta on tuomittavaa, mutta he vain yksinkertaisesti toteuttivat omaa näkemystään ja tulkintaansa omasta uskonnostaan ja heidän vihaamisensa tämän takia on rasistista ja tyhmää eikä sitä voi perustella mitenkään.

Niin, ja sen lisäksi, se mitä vastaan he hyökkäsivät on ainakin melkein yhtä tuomittavaa kuin heidän tekonsa. Länsimaiset arvot ovat miesten kehittämiä ja länsimaalaiset miehet ovat alistaneet naisia ja kaikkia muita paitsi itseään tuhansien vuosien ajan. (en siis tarkkaan tiedä, kuinka vanha länsimaalainen kulttuuri on, mutta on se kuitenkin tosi vanha).

Islam on rauhan uskonto, kuten me kaikki tiedämme. Eikä siis mikään alistajien uskonto, kuten länsimaalainen elämäntyyli. Se tässä ärsyttää kaikkein eniten, että te vihaatte uskontoa, joka perustuu suvaitsevaisuudelle ja rakkaudelle. Ja tämä ärsyttää meitä feministejä henkilökohtaisesti juuri sen takia, että itse edustamme samankaltaista liikettä. Feminismi on myös rauhan, rakkauden ja tasa-arvon liike. Ja te jotka ajattelette toisin, olette rasisteja! 

Koittakaa ymmärtää, että nämä, joita te kutsutte terroristeiksi, tekivät vaan sen, mitä he uskoivat oikeaksi. On todella ymmärtämätöntä ja takapajuista alkaa vihaamaan tai syyttämään heitä tapahtuneesta. Tämä mitä nyt tapahtui, oli siis yhteiskunnan ja länsimaalaisten miesten vika. Jos tämän jälkeen vielä joku kehtaa syyttää heitä tapahtuneesta, niin minä järjestän uuden rauhan marssin Helsingin kaduilla!

Kiitos inspiraatiosta Anne Gus. Olen onnellinen, että sain vaihto-opiskeluvuoteni aikana tutustua sinuun Bostonissa. Sinä opetit minulle oikean ja väärän. Menstruoin vieläkin samaan aikaan kanssasi. Se on korkein yhteys, joka ihmisellä voi olla. Miehet eivät koskaan voi kokea samaa. Olet paras ystäväni ikuisesti.

You're my biggest inspiration Anne Gus. I'm so happy I got to know you during my year as an exchange student in Boston.You taught me what's right and what's wrong. I still menstruate at the same time with you. That's the highest possible connection what people can have. Men can never experience the same. You are my BFF.

Kirjoittajan huomio liittyen kirjoitukseen:

Satiiri on vaikea laji ja epäonnistuu helposti. Onnistuessaan satiiri on kuitenkin hauska ja hyvä väline nostaa esille vaikeitakin asioita (esim. pilakuvat).


Vaikka satiirin lukijan täytyykin itse ymmärtää kirjoituksessa olevan kyse satiirista ja pyrkiä tulkitsemaan itse satiirin sanoma, on viimekädessä satriin tekijällä kuitenkin lopullinen vastuu omasta tuotoksestaan.


Tämän takia onkin paikallaan esittää lopuksi tämän satiirin tulkinta ja avata tällä tavoin lukijalle, mitä kirjoittaja on tällä satiirilla halunnut sanoa.


Kirjoituksen alussa kertojana toimiva nuori nainen ilmaisee olevansa vihainen. Hyvin pian kuitenkin selviää, että hän ei ole vihainen Pariisissa tapahtuneiden ammuskelujen takia, vaan hän on vihainen sen takia, että kuuli niistä myöhemmin kuin muut ja kaikkein eniten sen takia, että nyt viha islamia kohtaan kasvaa.

Tässä kirjoituksessa kertojana toimiva nuori nainen ei ensiksi tiedä ovatko iskut edes totta, ja mitä mieltä hänen pitäisi olla iskuista. Tämä on ymmärrettävää, sillä iskut varmasti järkyttivät häntä. Sitten hän päättää kysyä ystävältään ja mielipidevaikuttaja Anne Gusilta neuvoa oman mielipiteensä muodostuksessa. Tällä on pyritty kuvantamaan sitä tapahtumaketjua, jonka moni varmasti kävi läpi ensimmäisen kerran kuullessaan iskuista. Tapahtumaketju eteni varmasti monen kohdalla näin: Ensiksi tuli järkytys, sitten epäusko ja inhotus. Epäuskoa ja inhotusta seurasi varmistuksen hakeminen tapahtumille lehdistä, netistä ja televisiosta, joiden kautta moni myös sai tukea oman mielipiteensä ja käsityksensä muodostukseen tapahtumista, jonka jälkeen inhotus hieman laski ja tilalle tulivat ymmärrys tai ainakin yritykset ymmärtää tapahtunutta.

Monet mielipidevaikuttajat ovat yrittäneet tuoda esiin, että kyse ei ole islamista. Ehkä kyse ei ole heidän (mielipidevaikuttajien) islamista, mutta kyllä ihan arkijärjellä ajateltuna kyse on islamin eräästä äärimmäisimmistä ja sairaimmista tulkinnoista, joka on näille (terroristeille) aivan yhtä todellinen, kuin esimerkiksi lestadiolainen tulkinta kristinuskosta on lestadiolaisille.

Siitä voinemme olla yhtä mieltä, että kyse ei ole ihon tai hiusten väristä. Kyse on enimmäkseen siitä, minkälaisia pimeitä puolia muslimiyhteisö itse itsessään sallii. Kirjoituksessa kertojana toimiva nuori nainen sympatisoi naivilla tavalla radikalismia ja syyttää länsimaita radikalismin aiheuttamisesta. Tällä on pyritty satirisoimaan sitä tosiseikkaa, että radikalisoitumisen kitkemisen pitäisi olla muslimiyhteisön asia. Kaikki eivät asiaa näin näe.

Eurooppa ja eurooppalainen ymmärtäväisyys tarjoavat kyllä ihanteelliset olosuhteet kotoutumiselle tai sitten liika ymmärtäväisyys estää kotoutumista ja suojelee radikalisoitumista ja radikalismia. Oli niin tai näin, on kuitenkin väärin väittää, että terrorismin syyt olisivat Euroopassa tai europpalaisissa. Eurooppalaisethan ovat tehneet hyvin paljon töitä erilaisuuden hyväksymisen eteen ja avustavat jatkuvasti Lähi-Idän ja Afrikan maita taloudellisesti.

Atte Kaleva kirjoitti Suomen Kuvalehdessä, että muslimiyhteisöt eivät ole riittävän selkeästi tuominneet jihadismia. Atte Kaleva on oikeilla jäljillä ja nyt muslimiyhteisöiden tulisi jo oman etunsakin nimissä kitkeä jihadismi sisältään. Atte Kalevan mukaan ”Jihadismi ei ole voimakkaasti tuomittavaa muslimiyhteisöissä, niin että yleinen ilmapiiri ja tunnetila tuomitsisivat sen kammottavaksi.” 

Mikäli muslimiyhteisöt eivät kitke jihadismia sisältään, viestittää se eurooppalaisille, että muslimiyheisöt hyväksyvät jihadismin. Kalevan mukaan tukea jihadismin kitkemiseen muslimiyheisöiltä ei ole saatu Ranskassa, Pohjoismaissa eikä Suomessakaan. Atte Kaleva haluaisi tarjota myös radikalisoituneille mahdollisuuden tehdä parannus ja toivottaisi jo radikalisoituneet takaisin yhteiskunnan jäseniksi. Tämä herättää kyllä pohdintaa, että viestittäisikö se radikalisoitumisen ainakin osittaista hyväksymistä? Tähän tulee mielestäni suhtautua varauksella. 

Lue tästä Atte Kalevan kirjoitus. (Jos et ole SK tilaaja, tästä Reddit ketjusta aukesi ainakin 16.11.2015 klo 14.52 ei tilaajille toimiva linkki Atte Kalevan kirjoitukseen)


Jään mielenkiinnolla seuraamaan, osallistuvatko muslimiyhteisöt radikalismin kitkemiseen. Toinen mielenkiintoinen ja seuraamisen arvoinen seikka on, yhdentävätkö vai hajottavatko nämä tapahtumat Eurooppaa. Nyt olisi perinteisillä eurooppalaisilla sotilasmahdeilla Ranskalla, Saksalla ja Britannialla mahdollisuus lähentyä Venäjää Lähi-Idän kysymyksessä. Eurooppalaisten yhteinen koalitio Venäjän kanssa Isis:n tuhoamiseksi ja Lähi-Idän vakauttamiseksi olisi nyt paikallaan.

Tämän kirjoituksen kirjoittaja on Asumaan Suomeen ja Foreign Dating Finland sivustojen ylläpitäjä.  









Sisällön tarjoaa Blogger.