Header Ads

Nylenin omituinen käsitys patriarkaatista

Antti Nylen
Antti Nylen kirjoittaa otsikolla Jäähyväiset patriarkaatille.
Ennen vanhaan, kun patriarkaalista järjestystä ei uhannut mikään, kunnon miesten tunnuslauseena pahassa tilanteessa oli ”naiset ja lapset ensin”.
Naisilla ja lapsilla oikeastaan tarkoitettiin kaikkia heikompia. Oli vahvojen velvollisuus suojella heitä. 

Se oli heidän kunnia-asiansa, kun taas käyttäessään valtaansa omaksi edukseen, etuillessaan, voimakas häpäisi itsensä toisten voimakkaiden silmissä.
Patriarkaatin suojelu koskee suppeassa muodossa vain omaa perhettä. Laajemmassa muodossa omaa heimoa ja laajimmassa muodossa omaa valtiota.

Patriarkaattiin kuului valta ja vastuu samassa paketissa.
Ennen vanhaan uhrautuminen oli miehekästä. Sehän oli vahvojen etuoikeus, luksusta, johon vain heillä oli varaa. Sen sijaan niille, jotka olivat heikkoja ja alistettuja sovitusti, uhrin asema oli normaalitilanne. Vaihtoehtoja olivat alistuminen, vahvempien armoille jättäytyminen ja kapina.
En ymmärrä tämän kappaleen sisältöä.

Nuorelle pojalle oli tosiaankin miehekästä laittaa henkensä ja terveytensä vaaraan muiden puolesta niin sodissa kuin vaarallisissa töissä. Se ei kuitenkaan ole mikään etuoikeus, vaan vahvan rooliopaineen sanelema pakko, koska nuoret miehet ovat arvottomampia ja siten helpommin uhrattavissa kuin nuoret naiset.
Nyt, kun patriarkaatti huojuu ja natisee eikä pian enää kenenkään alistettu asema ole sovittu asia, menneen maailman valtiaat, siis miehet, ovat uudessa tilanteessa.
Miehet ovat alistettuja esimerkiksi asevelvollisuudessa ja sitkeässä rooliodotuksessa tehdä vaaralliset työt. Pakko oman terveyden vaarantamisesta on alisteisuutta.

Miesten suuri enemmistö ei ole maailman valtiaita, vaan muiden puolesta uhrattavissa oleva resurssi.
Miehet kokevat siirtyneensä uhrin asemaan kulttuurin kokonaisuudessa. Tästä puhuu uusi reaktionaarinen miesasialiike. ”Mies on maailman neekeri”, julisti vintage-miehekkyyden puolustaja, kirjailija Timo Hännikäinen vuonna 2009.
Miehet eivät ole siirtyneet uhrin asemaan "siirtyneet", koska miehille ei edelleenkään anneta oikeutta olla uhreja heidän huonosta asemastaan huolimatta.

Mustia orjia käytettiin ulkotöissä kaivoksien vaarallisissa töissä, samalla tavalla kuin miehiä käytetään suhteessa naisiin. 
Tavallaan tunteessa onkin perää: miehiltä ollaan paraikaa riistämässä jotakin – etuoikeuksia, joiden ei tosin olisi koskaan pitänyt heille kuuluakaan.
Mitä ihmeen etuoikeuksia? Asevelvollisuutta, miehiä vastaan suunnattua lainsäädäntöä... tms.?
Nationalismin, rasismin ja seksismin nousussa – jonka voi havaita paitsi kaduilla ja sosiaalisessa mediassa myös Suomen eduskunnassa – on sentään yksi lohdullinen piirre. Se on ääntä, joka syntyy patriarkaatin ja kaikkien metafyysisesti perusteltujen hierar­kioiden murenemisesta.
En ymmärrä Nylenin logiikkaa patriarkaatin murenemisesta.
Vanhassa maailmassa ei tarvinnut kirjoittaa esseekirjoja, joissa miehiä vannotetaan pitämään itsensä miehinä. Kukaan ei joutunut suremaan sitä, et­teivät edes neekerit enää ole neekereitä.

Meneillään oleva patriarkaatin luhistuminen vaikuttaa kaikkeen. Vaikka jäähyväisistä tuleekin pitkät, lopulta myös hierarkkinen jako ihmisiin ja eläimiin pettää ja ihmisen herruudelta menee perusta.
Eihän Suomessa ole ollut patriarkaattia, eli isänvaltaa, ainakaan vuosisataan. Suomessahan on vallinnut jo pitkään äitien, yksinhuoltajaäitien ja päiväkodin tätien hallitsema perheyksikkömalli, jossa miehet on syrjäytetty marginaaliin.
Lokakuussa uusfasistit osoittivat mieltään Suomen pakolaispolitiikkaa vastaan eli vastustivat apua tarvitsevien auttamista. Eräässä uutiskuvassa oli kyltti, jossa luki: ”Suomi ensin!”

Vanha herrasmiehen ohjenuora on jäänyt kauas taakse. Nykymies vaatii: minä ensin. Niin suuressa pulassa hän kokee olevansa.
Patriarkaatti on pitänyt aina huolen vain omistaan. Omasta perheestä ja omasta heimosta. Muita heimoja vastaan on sodittu tai parhaimmillaan jätetty oman onnensa nojaan.

Nationalistit, kuten Immonen, puolustavat vahvasti naisten ja nasten oikeuksia. Immonen ei aja kirjoituksissaan omia tai miesten oikeuksia juuri ollenkaan.

Miesasiamiehet ajavat miesten oikeuksia ja miesten tasa-arvoa - päinvastoin kuin nationalistit. Tavoite ei perustu pulassa olemisen kokemuksiin, vaan tilastoihin miesten huonommasta asemasta.
”Ihmiset ensin!” on tavallinen vastalause, kun joku yrittää puhua eläinten puolesta. Ajatuksena on, että vasta kun ihmisten paratiisi on valmis, voidaan ruveta tutkimaan, olisiko eläinten helvetissä jotakin paranneltavaa. Ajatuksena on poistaa toisten oikeudet asialistalta: ihmiset ensin, eikä heidän jälkeensä ketään.
Feministithän käyttävät juuri tuollaista periaatetta estäessään miesten tasa-arvon toteutumisen. He torppaavat miesten oikeuden tasa-arvoiseen huoltajuuteen ja lisääntymisoikeuksiin ja estävät miesten yhtäeläisen edustuksen tasa-arvotutkimuksessa ja tasa-arvohallinnossa. "Sitten kun naisten asema on saatu korjattua!, he huutavat.

Antti Nylenillä ei ole kaikki patriarkat heimoneuvostossa.

Lähde - Henry Laasanen, ihmissuhteet blogi

Sisällön tarjoaa Blogger.