Header Ads

Naisen ehdoilla rakennettu yhteiskunta syrjäyttää miehet


Suomalaisista naisista 32% ja miehistä 25% on suorittanut korkeakoulututkinnon (1). Alle 35-vuotiailla erot ovat vielä suurempia: korkeakoulututkinto on 46%:lla naisista, mutta vain 30%:lla miehistä (2). Asetelma oli päinvastainen vielä joitain vuosikymmeniä sitten.
Miesten riski joutua työttömäksi on myös kasvanut 1,2 prosenttiyksikköä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Samalla naisten riski joutua työttömäksi on laskenut 4,1 prosentista 3,7 prosenttiin. Suurin työttömyysriski on alle 25-vuotiailla miehillä. (3)
Miten tässä näin kävi? Eikö naisen pitänyt olla heikompi astia ja siksi tasa-arvotyön jatkuvien ponnistelujen kohteena?
Sukupuoli ohjaa uravalintoja
Suomalaisen tasa-arvotyön lähtökohtana on ympäristön vaikutusta korostava sukupuolikäsitys. Miesten ja naisten ei ajatella “luontaisesti” pyrkivän toteuttamaan biologisen sukupuolensa mukaista roolia.
On kuitenkin vahvaa näyttöä siitä, että biologinen sukupuoli ohjaa keskimääräisiä valintoja ulottuen myös kiinnostuksen kohteisiin. Suurin, johdonmukaisin, kulttuurirajojen yli havaittava ero on miesten suurempi kiinnostus asioita ja naisten suurempi kiinnostus ihmisiä kohtaan. Ehkä hieman yllättäen sukupuoli ennustaa kiinnostuksen kohteita ja persoonallisuuden eroja parhaiten tasa-arvoisissa yhteiskunnissa. (4)
Suurempi valinnanvapaus näyttää johtavan siihen, että biologisen sukupuolen mukaisia valintoja tehdään enemmän ja useammin. Vähäinen sosiaalinen kontrolli korostaa biologisten taipumusten merkitystä. Yksilötasolla biologia ei tietenkään aina sanele uravalintoja, mutta koska käsittelen sukupuolten tasa-arvoayhteiskunnassa, aihetta on mielekästä lähestyä keskiarvon käsitteen kautta.
Suomessa sukupuoli ei ole valintaperuste koulutusohjelmiin haettaessa, lukuun ottamatta aliedustetun sukupuolen positiivista syrjintää. Näistä toimista huolimatta ammatit jakautuvat selkeästi mies- ja naisvaltaisiin aloihin. Erot ovat viime vuosina kasvaneet. Naisvaltaisilla aloilla on myös enemmän työpaikkoja kuin miesvaltaisilla. (3)
Naisen roolin toteuttamiselle tarjotaan enemmän mahdollisuuksia
On kysyttävä, kuinka paljon suomalaisessa yhteiskunnassa on mahdollisuuksia pärjätä nimenomaanmiehenä, miehen lähtökohdista. Teollisuuden perinteisesti miesvaltaiset työpaikat ovat siirtyneet ulkomaille. Sosiaali-, kasvatus- ja terveysala sen sijaan työllistää yhä enemmän ihmisiä - yleensä naisia.
Työelämän vaatimukset näkyvät koulutustarjonnassa. Pelastajat (palomiehet) ovat kenties Suomen miesvaltaisin ammattiryhmä. Pelastajan tutkinnon on suorittanut vuoden 1993 jälkeen vain neljä naista (5). Pelastajan koulutukseen aloituspaikkoja on ensi vuodelle yhteensä 60.
Sen sijaan sairaanhoitajan tutkinnon aloituspaikkoja on pelkästään kolmella suurimmalla koulutustarjoajalla yhteensä 370. Se on 617% enemmän. Lisäksi terveydenhoitajan, sosiaaliohjaajan ja lastentarhanopettajan koulutuksiin on lähes yhtä runsaasti aloituspaikkoja, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.
Tasa-arvopolitiikka keskittyy epäolennaiseen
Tasa-arvopolitiikan huomio on ollut pitkään rikkaiden ja korkeasti koulutettujen naisten tasa-arvoksi naamioimassa eturyhmäpolitiikassa. Kuinka monen suomalaisen elämää koskettaa (oletettu) syrjintä haettaessa pörssiyhtiön johtajaksi? Feministien laajaa huomiota sai hiljattain myös Anttilan kuvasto, jossa myytiin nukkeja tytöille ja legoja pojille (6). Pahennusta herätti tietenkin nukkejen kohdentaminen tytöille, eivät legot.
Samaan aikaan olemme huomaamattamme etenevästi sulkeneet ovia miehiltä. Murrosikä on monelle pojalle vilkasta aikaa ja peruskoulun naisvaltainen opettajakunta ei aina huomioi poikien tarpeita oikealla tavalla. Huonolla todistuksella ei pääse 2. asteen koulutukseen. Ilman koulutusta ei pääse töihin. Edes Puolustusvoimat ei ota kustannussyistä lihavia tai pienistä terveysongelmista kärsiviä miehiä asepalvelukseen, joten sekin vaihtoehto on osalta poissuljettu.
Kun ei ole työtä, ei ole asuntoa. Miehet muuttavatkin naisia myöhemmin pois lapsuudenkodistaan (7). Tuloksena on yleensä kouluttamaton, työtön, vanhempiensa luona asuva syrjäytynyt mies, joka keskittyy turruttamaan elämän tarkoituksettomuutta keskioluella. Koska naiset avioituvat ylöspäin, yleensä hieman vanhemman ja parempituloisemman miehen kanssa, syrjäytyminen työstä ja koulutuksesta johtaa myös syrjäytymiseen naissuhteista.
Nämä työttömät, kouluttamattomat ja naimattomat nuoret miehet ovat yhteiskuntamme aikapommi. Heitä tuotetaan sulkemalla aktiivisesti ovia mahdollisuuksilta toteuttaa itseään miehenä suomalaisessa yhteiskunnassa.
Pohdintaa
Miestyypillisten ura- ja koulutusvalintojen puutteen tuominen julkiseen keskusteluun on tehty vaikeaksi leimaamalla kaikki sukupuolirooleja koskeva puhe yritykseksi pönkittää taantumuksellisina pidettyjä arvoja. Niin sanotulla hetero- ja sukupuolinormatiivisuudella väitetään pyrittävän ihmisten (eli naisten) valinnanvapauden rajoittamiseen.
Miehen halusta elää miehenä on tehty rikos tasa-arvoa vastaan, sillä se ei sovi feministien käsitykseen sukupuolesta biologiasta irrallisena sosiaalisena rakennelmana. Miesten kärsimys johtuu feministisen ajattelun mukaan kohtuuttomista rooliodotuksista, vaikka pikemminkin kyse on vähäisistä mahdollisuuksista toteuttaa mielekkääksi koettua sukupuoliroolia. Useimmilla se on biologisen sukupuolen mukainen.
Feministinen ajattelu ei myönnä tätä ja siksi se ei näe ongelmana miesten suosimien työ- ja koulutusalojen vähenemistä. Tämä ei olisi ongelma, jos sukupuoli todella olisi kokemuksellisella tasolla pelkkä valintakysymys, jolloin lastenhoitajan työ olisi miehille yhtä merkityksellinen kuin filosofin, sotilaan, tiedemiehen tai huippu-urheilijan ura.
(Rautalanka: Jotta vältytään feministiseltä mielensäpahoittamiselta, todettakoon, että en väitä edellisten ammattien olevan arvokkaampia kuin opettajan tai lastenhoitajan ammattien. Väitän ainoastaan, että ne ovat miehille keskimäärin merkityksellisempiä.)
Feministit pyrkivät itse asiassa aktiivisin poliittisin keinoin vähentämään mahdollisuuksia toteuttaa “perinteisiä” sukupuolirooleja. Sukupuolikiintiöillä pyritään minimoimaan se tila, joka etenkin miehillä on käytettävissä vain keskinäiseen vuorovaikutukseen. Feministit haluavat, että kaikkialla on läsnä valvova silmä, nainen, jonka läsnäoloon miehet joutuvat sopeuttamaan käytöksensä.
Heikentämällä miesten yhteisöllisyyttä feministit pystyvät kasvattamaan naisten kollektiivista valtaa yhteiskunnassa, joka onkin feminismin ääneen lausuttu tavoite. Kollektiivisen vallan kasvu havaitaan naisten valinnanvapauden kasvuna ja vastaavasti miesten valinnanvapauden kaventumisena. Tasa-arvo on osin nollasummapeliä, koska esimerkiksi koulutuspaikkoja on rajallinen määrä.
Kysymys kuuluukin: kuinka paljon kollektiivista valtaa on tarpeeksi?
Viitteet:
1. Tilastokeskus. Naiset ja miehet Suomessa 2014.
2. Tilastokeskus. Sukupuolten tasa-arvo Suomessa 2004.
3. Tilastokeskus. Työssäkäynti 2013.
4. Richard A. Lippa 2010. Gender Differences in Personality and Interests: When, Where, and Why?California State University, Fullerton.
5. Pelastusopisto. Usein kysyttyä. Viitattu 28.11.2015.
6. Emmi Nuorgamin blogi. “Anttila are you kidding me”. Viitattu 28.11.2015.
7. Tilastokeskus. Perheet, vuosikatsaus 2014.

Lähde - Milko Aikio, Uusi Suomi puheenvuoro

Sisällön tarjoaa Blogger.