Header Ads

Nyt ymmärrän monikulttuurisuus-kiistaa paremmin



Katselin juuri YLEn aamu-television osuuden "Tämän päivän suomalaisuus", jossa vieraina olivat rasismitutkija/sosiologi Anna Rastas ja yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä.
Anna ja Kirsi tarkoittavat monikulttuurisuudella aivan eri asiaa kuin mitä Immonen vastustaa.
Annan ja Kirsin mukaan suomalainen yhteiskunta koostuu erilaisista yksilöistä ja kulttureista. Heidän mukaansa ei ole olemassa mitään erityistä "suomalaisuutta", vaan suomalaisuus kehittyy koko ajan.
Anna ja Kirsi eivät sanoneet mitään Ollin mieliteemoista, kuten maahanmuuttajanaisia alistavista kulttuureista.
Anna ja Kirsi eivät puhuneet ollenkaan kulttuurien negatiivisista piirteistä, vaan käsittelivät monikulttuuria ainoastaan positiiviseen sävyyn näkemättä mitään ongelmia.
JOHTOPÄÄTÖS
Immosen ja "suvaitsevaiston" käsitys monikulttuurin sisällöstä on aivan erilainen, joten lopputuloksena toinen puhuu aidasta, toinen seipäästä.
Immonen korostaa monikulttuurin negatiivisia piirteitä, kuten pakkoavioliittoja, jengiytymistä tai ympärileikkauksia. Immonen ei kiinnitä juuri mitään huomiota monikulttuurin mahdollisiin positiivisiin piirteisiin.
Suvaitsevaisto tarkoittaa monikulttuurilla sitä, että kansankunnan sisällä on monenlaisia kulttuureja, jotka ovat väistämätön ja positiivinen asia. Suvaitsevaistoa ei kiinnosta Immosen negatiivisten asioiden esille nostaminen tai ylipäätään, mitä Immonen yrittää sanoa.
TUOMIOJAA ON VAIKEAMPI YMMÄRTÄÄ
Erkki Tuomioja lausui lähipäivinä kaksi enemmän tai vähemmän ristiriitaista väitettä:
  1. Haluamme sellaisen Suomen, joka suvaitsee kaikkea erilaista eikä loukkaa muiden oikeuksia. (1)
  2. Monikulttuurisuuden yhdistävänä tekijänä on kaikkien sitoutuminen ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistukseen. Sen keskeisiä periaatteita ihmisten tasavertaisuudesta naisten ja miesten kesken tai miltään muiltakaan osin ei voi loukata millään kulttuurirelativismilla. (1)
En ymmärrä, miten kaiken erilaisen suvaitseminen ja kulttuurirelativismin tyrmääminen sopivat yhteen.

Lähde - Henry Laasanen, Uusi Suomi, puheenvuoro

Sisällön tarjoaa Blogger.