Header Ads

Epätasa-arvo näkyy miesten arjessa joka päivä




STM:n eilinen (4.2.2015) ”Tasa-arvon tulevaisuutta tehdään nyt” – seminaari oli täysi fiasko jopa STM:n tasa-arvoyksikön limbomaisen alhaisella mittapuulla.. Seminaari oli, kuten jo esiintyjälistasta saattoi päätellä, täysin yksipuolinen, ja ideologisesti vahvasti latautunut, naisasiaseminaari. Miesten ja poikien tasa-arvo-ongelmat ja oikeudet sivuutettiin kylmästi. Tasa-arvoasioiden avoimelle, monipuoliselle ja moniääniselle käsittelylle ei ollut seminaarissa tilaa.

Seuraavassa vastaus tasa-arvoministeri Susanna Huovisen tiedotteeseen:

Tasa-arvo näkyy naisten ja miesten arjessa joka päivä.”

Tasa-arvo saattaa näkyä naisten arjessa joka päivä. Miesten arjessa näkyy lähinnä epätasa-arvo.

Esimerkiksi sukupuolten väliset palkkaerot, segregaatio sekä naisiin kohdistuva väkivalta ja lähisuhdeväkivalta ovat sitkeitä tasa-arvo-ongelmia.

Esimerkkien joukosta ei löydy miesten tasa-arvo-ongelmia. Meillä on lainsäädäntöä (mm. asevelvollisuuslaki) ja viranomaisia, jotka asettavat miehet sukupuolen perusteella naisia huonompaan asemaan (esim. huoltajuuskiistat, rikostuomiot), mutta sitä tasa-arvoministeri Susanna Huovinen ei noteeraa lainkaan. Ilmeisesti se on hänestä pikku juttu. Eli kaikkein törkeimmät tasa-arvo-ongelmat, jotka kuitenkin olisi helppo korjata lainsäädäntöä ja viranomaisohjeistusta muuttamalla, jätetään tietoisesti ja tarkoituksella keskustelun ulkopuolelle. Tämän vuoksi STM:n ”Tasa-arvon tulevaisuutta tehdään nyt”- seminaariin olisi ehdottomasti pitänyt kutsua esiintyjäksi miesten tasa-arvo-ongelmien ja miesten oikeuksien asiantuntija. Tilaa kyllä löytyi ulkomaalaisen, miesvihamielisen ääriliikkeen propagandalle. Näin saatiin aikaan taas kerran täysin yksipuolinen naisasiaseminaari. Johtopäätös on se, ettei miehiä tosissaan haluta tasa-arvokeskusteluun ja – työhön mukaan.

Jos STM olisi järjestänyt seminaarin, jossa olisi keskitytty vain miehiin kohdistuvan väkivallan vastustamiseen, miesten työttömyyden ja miehille kasaantuvien työtapaturmien vähentämiseen ja miesten odotettavissa olevan eliniän nostamiseen ja eläköitymisiän laskemiseen, mutta jätetty kaikki naisliikkeen mielestä keskeiset teemat käsittelemättä, pidettäisiinkö STM.n toimintaa tasa-arvoa edistävänä? Luuleeko joku, että asiasta ei olisi noussut aivan mieletön kohu ja protestien vyöry? Ja ihan syytä olisi noussut, sillä on täysin naurettavaa kutsua tasa-arvoseminaariksi tilaisuutta, jossa toisen sukupuolen ongelmat ja oikeudet on lakaistu piiloon. Miksi siis nyt olisi toisin?

Väkivalta on tietysti ongelma miehille, mutta pahinta on se, että viranomaiset toimivat vain naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Näin ollen ministeri Huovinen ajaa epätasa-arvon lisäämistä edelleen. Segregaation sijasta pitäisi keskittyä koulutuksellisen epätasa-arvon, eli poikien alisuorittamisen, korjaamiseen. Jos siihen puututtaisiin, mahdollisuuksien tasa-arvo voisi toteutua. Silloin riittäisi myös miehiä naisvaltaisille aloille, kuten lääkäreiksi ja juristeiksi. Matalapalkkaiset miesvaltaiset alat ovat kärsineet suuresti siitä, että meillä ei puhuta palkkauksen oikeudenmukaisuudesta, vaan palkkakysymys on sukupuolitettu. Tämä on vastuutonta. Seksististä populismia.

Suomi on yhä Euroopan väkivaltaisimpia maita.

Suomi ei ole poikkeuksellisen väkivaltainen maa. Suomi on selvästi vähemmän väkivaltaisempi maa nyt kuin sata tai viisikymmentä suotta sitten. Suomi on väkivaltainen maa ensisijaisesti syrjäytyneille (ja päihdeongelmaisille) miehille. Naisille Suomi on huomattavan turvallinen maa. Juuri tällaisista myyteistä tasa-arvokeskustelussa pitäisi päästä eroon.




Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseen ja torjumiseen tähtäävä Istanbulin sopimus on parhaillaan Eduskunnassa käsiteltävänä.

Tämähän se tasa-arvo-ongelma juuri on. Vain naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustetaan. Väkivallan miesuhrit jäävät oman onnensa nojaan. Tasa-arvoista ja oikeudenmukaista olisi vastustaa kaikenlaista väkivaltaa yhtä lailla, uhrin tai tekijän sukupuolesta riippumatta, mutta sitä ei haluta tehdä. Feminismikö sen estää. Juuri tämä poliittinen linja asettaa ihmiset sukupuolen perusteella eriarvoiseen asemaan, eli se on miehiin kohdistuvaa sukupuolisyrjintää.

On huomattava, että Istanbulin sopimus koskee myös lähisuhdeväkivallan kohteeksi joutuneita miehiä.

Istanbulin sopimus perusteettomasti sukupuolittaa lähisuhdeväkivaltaongelman, ja johtaa miehille erittäin epäedullisten ja totuudenvastaisten väkivaltakäsitysten vahvistumiseen. Väkivallan miesuhrit joutuvat entistä ahtaammalle, jos se on mahdollista.

Tilastojen mukaan nainen on kuitenkin yleensä väkivallan uhri ja tarvitsee tukea siinä.

Minkä tilastojen? Nekö tilastot, joissa on huomioitu vain naisiin kohdistuva väkivalta? Totuus taitaa olla aivan toinen, jos tasapuolisesti toteutettuihin tilastoihin ja tutkimuksiin (esimerkki) vaivautuu tutustumaan.

Sitä paitsi, onko tämä kilpailua uhrin asemasta? Makaaberia touhua, jos niin on. Eikö jokainen väkivallan uhri ole yhtä arvokas ihminen? Ei ilmeisesti ainakaan tasa-arvoministeri Susanna Huovisen mielestä. Miesuhrit ovat hänen mielestään vähempiarvoisia.

Juuri tehdyllä tasa-arvolain uudistuksella tavoitellaan sitkeiden tasa-arvo-ongelmien poistamista.

Tasa-arvolaki on edelleen miehiä sukupuolen perusteella syrjivä. Miesliike vaati, ja vaatii edelleen, sen tarkoituspykälän muuttamista sukupuolineutraaliksi, mutta tasa-arvoa lisäävä muutos tyssäsi tasa-arvovaltuutetun, STM:n tasa-arvoyksikön ja Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan vastustukseen. Siihen valtiofeminismi johtaa. Miesten syrjintään.

Tasa-arvopolitiikan täytyy perustua ajankohtaiseen, tutkittuun tietoon eikä mielikuviin.

Niin pitäisi. Miksi siis ministerin puheessa vähätellään miehiin kohdistuvaa väkivaltaa, ei kerrota totuutta samapalkkaisuuden toteutumisesta ja sivuutetaan miesten ja poikien mittavat tasa-arvo-ongelmat kokonaan? 

Tasa-arvopolitiikan tietopohjan vahvistaminen onkin tulevien vuosien tärkeitä tehtäviä.”

Vähemmän ideologisesti värittynyttä naistutkimusta (sukupuolentutkimusta), enemmän tieteellistä tutkimusta.

Mitkä ovat sukupuolten tasa-arvoa koskevat tavoitteemme?

Tavoitteet voivat olla yhteisiä vain, jos miesasialiike otetaan mukaan niiden kartoittamiseen. Nyt ei ole otettu.

Tarvitsemme jatkossakin hallituksen tasa-arvo-ohjelmaa.

Asian ydin on se, että me tarvitsemme tasa-arvo-ohjelmaa, emme uutta naisasiaohjelmaa. 

Sukupuoli- ja tasa-arvonäkökulma on sisällytettävä kaikkiin rakenteellisiin muutoksiin ja uudistuksiin.

Eikö sen olisi voinut sisällyttää jo tämän seminaarin valmisteluun? Jos myös miehet ja miesten oikeudet olisi otettu huomioon esiintyjiä ja teemoja valittaessa?

Julkisen sektorin rakenteelliset uudistukset kohdistuvat erityisesti naisiin, sillä kuntien työntekijöistä noin 80 prosenttia on naisia”, totesi tasa-arvoasioista vastaava ministeri Huovinen.

Tämä sitaatti paljastaa, mistä näissä tasa-arvopuheissa on oikeasti kysymys. Ei suinkaan tasa-arvosta, vaan ainoastaan naisten etujen ajamisesta. 

Joulukuussa miehiä oli Suomessa työttöminä 128 000 ja naisia 104 000. Työttömiä miehiä oli siis yli 20 000 enemmän kuin työttömiä naisia. Miksi miesten suuremmasta työttömyydestä ei ole tehty tasa-arvo-ongelmaa? 

Miesten suurempi työttömyys johtuu siitä, että miesvaltaiset yksityisen sektorin alat, kuten metsäteollisuus, eivät enää tarjoa työtä entiseen malliin. Sitä vastoin naisvaltainen julkinen sektori, jota pyöritetään verovaroin ja velkarahalla, on vain kasvanut. Nyt tasa-arvoministeri Susanna Huovinen vaatii siis julkisen sektorin naisten suojelemista taloustaantuman vaikutuksilta. 

Miehet ovat saaneet kärsiä taloudellisesti vaikeiden aikojen taakan niskassaan jo pidempään, eikä heidän kohtalonsa ole tasa-arvoviranomaisia kiinnostanut, mutta kun puhutaan naisista, niin koko yhteiskunnan on riennettävä heidän avukseen. Pidemmällä tähtäimellä olisi kaikkien, miesten ja naisten, etu sopeuttaa julkinen sektori sille tasolle, että meillä olisi kestävästi varaa pitää sitä yllä, mutta se edellyttää naisten erityiskohtelusta luopumista. Ollaanko siihen valmiita?



Sisällön tarjoaa Blogger.