Header Ads

Vieraannuttajavanhemman uhrina - osa 3


Olin siis päätynyt yhteisestä kodistamme ulos, kodittomuuteen. Suomessa oli silloin maaliskuussa runsaasti lunta ja jäätä, joten lähdin ulkomaille jossa kodittomana oli suotuisammat olosuhteet.
Yritin ulkomailta soittaa ja tavoittaa joitakin kertoja poikiani. Vastaukseksi sain aina jotain kiertelevää: "eivät ole tässä juuri nyt", "juoksevat innoissaan tuolla, enkä ala nyt häiritsemään heitä sun soitoillas". En ollut vielä ymmärtänyt, että minusta oli tehty ylimääräinen elämää rasittava paha, joka halutaan kuopata pois.

Sitten kesän alussa saavun näkemään poikiani. Vastassa on anoppi, joka sylkee myrkyllisesti sanat: "Sulla ei ole mitään asiaa tänne". Että totta kai on, minä tulin hakemaan poikiani, menemme tuonne metsään aivan kuten aina ennenkin. 

Ei puhettakaan että olisin voinut astua uuteen asuntoon sisälle katsomaan ympärilleni miten poikani asuvat. Ulkona piti odotella ja tämä akka siinä mun lasten ympärille kääriytyneenä teatraalisesti, kuin suojellen joltakin pahalta (mitä ihmettä täällä tapahtuu, eivätkö nämä ihmiset ollenkaan ajattele mitä tällainen teatteri aiheuttaa lapsilleni). 

Sovinnolla ja rauhassa emme voineet siitä lähteä. Mutta niin me vain menimme ja lapset olivat riemuissaan kun näimme pitkästä aikaa ja saivat tuliaiseni teltassa. Mutta sitten vein heidät syömään äitinsä luokse kuten sovimme. 

Illalla klo seitsemän pojat tahtoivat näyttää kuinka olivat juuri oppineet ajamaan pyörällä. Heidän piti hakea kellarin avain sisältä, jota heidän äitinsä ei halunnut antaa koska on nukkumaan meno aika, eikä nyt pyöräillä! Selitin että yleensä siinä yhdeksän aikaan on se nukkumaan meno aika ollut, että on hyvin aikaa , että on selvästi pojille tärkeätä että saavat näyttää mitä ovat oppineet, että haluanhan minäkin nähdä ja ettei tuo nyt ole oikein tuollainen rajoittaminen. Niin hän tiuskaisi että viisitoista minuuttia! No pojat ajelivat innoissaan pyörillä rinkiä; Isi kato! Kato Isi! tähän meni puolituntia, joka luultavasti suunnattomasti ärsytti lasteni äitiä. Mutta sen jälkeen pojat menivät sisälle kun olimme halanneet ja toivotelleet hyvät yöt jne.

Näin sitten oli että huolimatta lastenvalvojien kanssa neuvoteltavista tapaamisista minulle annettiin tapaamisia kuten: lauantaina klo 12-17 tai keskiviikkona klo 12-17 (kesäloma). Lähivanhempi tuo ja etävanhempi tuo lapset taas takaisin (perverssiä että he puhuvat lasten palauttamisesta, kuin olisivat jotain riepoteltavia esineitä)

Ensimmäinen lastenvalvoja oli täysin mahdoton, sen kanssa ei kerta kaikkiaan ollut mahdollista sopia mitään järkeviä tapaamisaikoja. Kaiken lisäksi heille tuntui olevan todella vaikeata tajuta sitä, että olen vaatimassa lapsen edun mukaista normaalia luonnollista tapaamista, ei minuutti aikatauluja vaan, että niin kuin aina olimme ennenkin eläneet, ettei elämä ole kiinni viidestätoista minuutista; esimerkiksi tilanteessa, jossa "palautus" on klo 18, mutta juna kulkee meille sopivasti niin että lapsieni äidin pihalla olemme klo 18.15. 

Tämä ei käynyt.

Halusin vaihtaa lastenvalvojaa johonkin fiksumpaan, sillä seurauksella että minulla ei ollut noin yhdeksään kuukauteen mitään sovittuja tapaamisia.
(yhtä lailla en ole koskaan sopinut missään siitäkään että olisin tapaamatta lapsiani) 

Tämän ajan sisällä minulla oli sitten järjestynyt asunto. Yritin käydä tapaamassa lapsiani säännöllisesti, hakemassa tarhasta, iltapäiväkerhosta. Tapaaminen oli sattumanvaraista koska kyseisen naisen kanssa ei pystynyt sopimaan mistään, ei mikään ei, hänelle käynyt. Niinpä saatoin odotella tunteja eri paikoissa, joissa tiesin lasteni liikkuvan. Eräs kerta lähdin hakemaan normaalisti lastani tarhasta ja vastassa olikin joku uusi päiväkodin johtaja, joka ilmoitti etteivät anna lastani minulle. Jos yritän väkisin viedä niin soittavat poliisin.

Joka tapauksessa vielä kävin moikkaamassa lastani päiväkodissa tapauksen jälkeen. Lopetin käymisen siihen kun huomasin tilanteen olevan vain vaivaannuttava ja epäluonnollinen ja poika ihmettelee miksi isä ei saa hakea häntä enää. Poikani kysyikin näihin aikoihin että: "milloin sinä isi tulet taas hakemaan minua tarhasta." En tiedä mitä olisin vastannut niin, että poika tajuaisi asiaa mahdollisimman todenmukaisesti. Että "minä haluan hakea sinut tarhasta aina joka päivä, mistä tahansa, mistä haluat, aina haen sinut, mutta tilanne on sellainen etten itsekkään asiaa ymmärrä, en voi hakea, vaikka haluan.

Tulin siihen tulokseen että on parempi etten tunge itseäni heidän piiriinsä koska tilanteet ovat epäedullisia minulle ja lapsilleni. 

Esimerkiksi, tämä tapahtui lasteni äidin pihalla. 

Tulen pitkästä aikaa katsomaan lapsiani. Tilanne on aina mennyt pieleen, koska nainen alkaa raivoamaan että en saa ilmestyä paikalle tollein! Tapaamiset pitää sopia! Hän alkaa huutamaan että soitan poliisit, johon aina olen vastannut että soittele vaan, voin minäkin soittaa. No eihän niitä kiinnosta tällaiset eroriidat, jos ei ole vakavampaa uhkaa. Minua kuitenkin yritettiin useaan otteeseen lasteni nähden asettaa asemaan, jossa olisin muka jotenkin haitallinen lapsilleni, kun tosi asiassa olin aina tullut paikalle samana tuttuna turvallisena isänä.

Lue osa 1

Lue osa 2

Lue osa 4

Sisällön tarjoaa Blogger.