Header Ads

Vieraannuttajavanhemman uhrina - osa 2





Silloin kun tämä nainen, lasteni äiti, aloitti nämä vaatimuksensa, että minun on haettava toinen asunto, muutettava muualle, koska hän hakee toista omistusasuntoa, puhuimme siitä, että asumme molemmat lähekkäin niin, että lapset voivat asua kummankin vanhemman luona, että ero ei johdu kenestäkään toisesta miehestä, eikä kukaan toinen mies voi ikinä korvata paikkaani isänä, että hän tietää kuinka valtavan tärkeä minä olen lapsilleni.

Näissä merkeissä kävimme sitten tilaamaan aikaa lastenvalvojalle, virallistamaan eroamme, vahvistamaan yhteishuoltajuussopimusta.

Vastaani tuli sanahirviö "etävanhempi". Ihmettelin sanahirviötä, että en halua olla mikään etävanhempi, koska en ole ikinä ollut lapsilleni etävanhempi. Olinhan mm. hoivannut lapsiani aina synnytyshetkestä asti, leikannut napanuorat, pessyt heidät elämänsä ensimmäistä kertaa, asettanut äidin rinnan viereen, kolme vuotta olin koti-isänä kun lasteni äiti opiskeli jne.

Kyseinen lastenvalvoja kertoi minulle seuraavanlaisesti: On totta että tämä etävanhempi sana ei ehkä ole ihan paras mahdollinen mutta kysymyksessä on sopimus yhteisestä huoltajuudesta jolloin te molemmat olette ihan täysin samanveroisia vanhempina, mutta koska suomessa lapsella ei voi olla kahta eri osoitetta niin on päätettävä kumman vanhemman luona lapsi asuu. Se jonka luona lapsi on kirjoilla on lähivanhempi ja toinen vanhempi on etävanhempi, tästä syystä. Olette molemmat edelleen yhtä päätäntävaltaisia lastenne elämän suhteen kuin ennenkin.

Niinpä minä ajauduin allekirjoittamaan yhteishuoltajuussopimuksen, joka olikin paha virhe!

Varoitan kaikkia tähän tilanteeseen ajautuvia, että: yhteishuoltajuussopimus, ei ole sopimus yhteisestä huoltajuudesta, vaan tämä on sopimus, jolla toisesta tehdään etävanhempi sanan varsinaisessa merkityksessä. Allekirjoittamalla tämän sopimuksen tulet luovuttaneeksi lähivanhemmalle kaikki valtuudet, määrätä lapsen arjen kulusta.

Esitin useaan otteeseen myöhemmin tämän kysymyksen valitettavan kuuroille korville; että eikö sellainen sopimus olekin laiton, johon henkilö on vajavaisten tahi valheellisiin perusteisiin vetoamalla erheytetty!?

Kyseinen nainen käänsikin yhteishuoltajuussopimuksen virallistamisen jälkeen takkinsa aivan täysin.
Minua oli petetty pahankerran.

Minut sitten siis ajettiin ulos yhteisestä kodistamme, minusta tuli koditon. Kävin ulkomailla, olin siellä kevättalven, koska suomen oloissa kodittomana asuminen, kevät hankien ja jään keskellä olisi ollut liian karua.

Poikani kyllä tiedostivat tilanteen, todellisuuden karuuden, isi on lähdössä pois. Hyvästelin lapseni, vanhempi nukahti syliini, asettelin hänet sänkyynsä, nuoremman pojan äiti oli jo nukuttanut petiinsä. Kävin silittämässä, olemassa hänen vierellään kun hän nukkui. 

Viikkoa aiemmin nuorempi oli äidiltään kysynyt kun tiesi, että joudun asumaan teltassa että: "ikkeekö iti sielä?" että ei, isillä on kaikki hyvin, ei hän itke. Toisin oli. Monen monituista kertaa ei sitä itkua voinut pidätellä. 
Niin astelin raskain mielin pois, nuorempi poika vaikutti suuttuneelta, ehkä sen takia, tajusin jälkeenpäin, että hän varmasti luuli etten ollut yöllä hyvästellyt häntä, mutta vain vanhemman pojan. Kauhea väärinkäsitys pienelle kriittisellä hetkellä! Hän jäi aamu varhaisella leikkimään niillä palikoilla, joilla meidän olisi kuulunut jatkaa leikkiä vielä useaan otteeseen. Vain neljä vuotias, minun pikku poikani!

Jälkikäteen minulle kävi selväksi sekin, että toisin kuin nainen oli kirkkain silmin minulle painottanut; hänellä oli toinen mies, hänen elämänsä suunnitelmiinsa minä en enää mahtunut, en edes lasteni isänä. Tänä päivänä joku toinen mies leikkii lasteni kanssa leikkejä, joista minut on temmattu pois. Eikä minulla ole keinoja tarkistaa mikä se mies on miehiään, sorretaanko lapsiani tällä hetkellä.


Lue osa 1

Lue osa 3

Sisällön tarjoaa Blogger.