Header Ads

Sovitteluluonteisen käräjöinnin vaarallisuus


Miesasia.fi lukijan lähettämä teksti, jossa lukija avautuu sovitteluluonteisen käräjöinnin vaarallisuudesta.

Nyt tänä päivänä kirjoittaessani tätä, siitä kun erosimme entisen puolisoni kanssa näen missä petollisessa systeemissä täällä oikeusvaltiossamme joudumme elämään.

Yksittäinen asia, yksittäinen henkilökohtainen ongelma ei todellisuudessa olekaan vain yksittäinen, eikä yhden henkilön ongelma. Kyseessä on laaja ongelma vyyhti, joka koskettaa meitä kaikkia. Tulevaisuudessa meillä tulee olemaan aikuisia, joilla on pahoinvointia ja henkistä kärsimystä joiden aiheuttajina ovat läheiset rakkaat ihmiset. Nämä vääryyttä tekevät ihmiset eivät ehkä koskaan tule tajuamaan mitä ovat tehneet koska lakikin on heidän oikeudettomia tukenut. Olen kiitollinen siitä, että lapsilleni kerkesin tarjota muutamana heidän ensi elinvuotenaan onnellisia hetkiä ja paljon sellaista tietoa, jota tarvitsevat elämässään. Uskon että jotakin tärkeää on heidän muistilokeroissaan säilössä.

Vaikka koenkin surua siitä etten kerennyt näkemään sitä kuinka poikani astelee ylpeänä pikku herrana koulureppu selässään ensimmäiselle koulupäivälleen, en ole mukana heidän muistoissaan, silloin kun kertovat elämänsä tärkeistä tapahtumista tai pienistäkin. 

Muistan ikuisesti kun nuorempi lapseni sanoi kesken tärkeän juttunsa "kato muulahainen". Nämä ovat elämäni eräitä rikkaimpia hetkiä juuri ne muiden silmissä mitättömät hetket, kun olin läsnä lapsilleni. Silloin todellakaan en voinut edes kuvitella etten tulevaisuudessa olisi heille läsnä olevana edelleen. 

Lasten oikeuksista puhuttaessa painotetaan lapsen oikeutta myös toiseen vanhempaan. Toki elämässä tapahtuu tragedioita ja vanhempi voi vaikka kuolla. Minä olen kuitenkin, vaikkakin ihmeenkaupalla, edelleen elossa. Miten voi olla mahdollista nykyisen kaltaisessa oikeusvaltiossa pitää yllä tilannetta, jossa murha on ikään kuin laillista. Hengissä olevaa ihmistä aletaan sortamaan, häneen suhtaudutaan kuin hänen täytyisi olla kuollut! Tilanne olisi luultavasti helpompi käsittää jos saman tien laillistaisimme murhan. Silloin voisin tunnistaa mistä on kyse. Nyt valtiovallan perversio on uskotella hyviä tarkoituksiaan ajaessaan samalla tuskallista murhaa.

Missä kohtaa ja millä argumenteilla perustellaan lasten parhaaksi olevan sen, että lapsen viatonta avointa mieltä rajoitetaan sairaalloisiin aikatauluihin, luonnollisen läheisen vanhemman tapaamisen aikatauluttamisella. Eikö aikuisen tehtävä ole olla läsnä lapselle juuri silloin kun lapsi sitä tarvitsee, eikä silloin kun sossu täti on kirjaansa ajan kirjannut. Melkosta ylimielistä jumalan leikkimistä tämä tällainen on ja kaiken lisäksi myös vaarallista.

Minulle ei ole kukaan perustellut miksi lainvoimaisesti on päätetty antaa ex-puolisolleni yksinhuoltajuus, perusteella, että "ei ole lapsen edun vastaista, että ei tapaa isää". 

Jos todella kohdallani olisi syytä pelätä että olisin vaarallinen ihminen lapsilleni, niin onko tämän kaltaiset toimet todella niitä toimia joilla heidän turvallisuuttaan varjellaan.
Jos pelko olisi todella todellinen kuten jostakin raportista olin saanut lukea, että ex-puolison äiti pelkää, että voisin vahingoittaa lastani tai näiden äitiä, niin olisin jo joka tapauksessa huolimatta tapaamisrajoitteista tämän tehnyt. Minusta onkin vaikuttanut siltä, että minusta pyritään leipomaan tällaisiin motiiveihin syyttömänä jonkinlaista, keskipäivän massamurhaajaa. Koska systeemi tällaisia mielikuvia tarjosi, niin voidaanhan tällaisilla mielikuvilla lähteä leikittelemään. Jos omaisin murhanhimoisia motiiveja niin mikä minua on tähän asti estänyt toimittamasta tämän kaltaisia asioita. Jos olen tekemättä mitään, niin vääryys tapahtuu joka tapauksessa. En saa oikeutta ja elämääni voidaan sortaa ja rikkoa, kuten lasteni elämää myös. Siis että suostua systemaattiseen vääryyteen, olla tekemättä mitään. Tai olla suostumatta vääryyteen ja tappaa kaikki asiaan liittyvät syylliset. Siinä tapauksessa silloin tietenkin systeemi voisi todeta: "Katsokaa nytten, me olimme oikeassa." Aivan kuin näiden avustavien asiantuntijoiden tehtävänä olisi lietsoa vihaa, jotta saisivat syypään ja motiivin miehen syyllistämiselle. Eräs tutkimustulos osoitti nalkuttavan vaimon lyhentävän miehen elin ikää, puhumattakaan mitä sellainen nalkutus aiheuttaa kodin ilmapiiriin ja lasten turvalliseen kehitykseen. Miksei nalkutusta aleta käsittämään väkivaltana fyysisen väkivallan ohella? En ihmettele jos rauhallinen mies jossakin joskus on kilahtanut, kun on vuosikausia ensin kestänyt päivittäistä nalkutusta. Huomasin siellä sovittelussa vain sen, että nalkuttavia akkojahan ne nekin on. Sovitteluluontoinen käräjäoikeus on vain kulissi, jossa annetaan oikeutuksia naisen tyrannialle.

Ettei olisi feministien salaliitto tässäkin ilmentyneenä. Uskon että nainen on kaikkien sotien alkujuuri, se paha joka on viekoitellut miehen päätä, omaa päätänsä vastaan. Siksi meillä onkin käytössä sanonta miehille että "pidä ittesi miehenä",- eli älä anna akkojen kotkotuksien pyörryttää päätäsi. Minä en ole eläessäni ollut mitenkään väkivaltainen luonne, en hyväksy väkivaltaa. En ole pahoinpidellyt lapsiani enkä puolisoani. Tällaiset suhtautumistavat jotka kohdistuvat syyttömään, myönnän olen käynyt mielikuvissani kaikki raakuudet läpi joita haluaisin näille sovittelijoille, tuomareille, ex-puolisolle ja tämän äidille, siskolle ja isälle tehdä. Missään kohtaa viattomat lapseni eivät ole edes mielikuvissani minusta lähtevän pahan kohteita. Eikä lopulta sen tähden lasteni läheisetkään, koska ne ovat lasteni läheisiä rakkaita ihmisiä, vaikka he minua vihaavatkin, ovat aina vihanneet, ihan sen tähden koska systeemillä ei ole ollut tilaa minun kaltaiselle ihmiselle, jotta voisin tienata rahaa työlläni. Sen mitä tahtoisin tehdä on muuttaa vallitsevia vääryyteen perustuvia käytänteitä oikeusvaltiossamme. En ollenkaan ihmettele jos suomessa tulee tapahtumaan terroristi iskuja oikeusjärjestelmäämme vastaan, siihen he ikään kuin pyrkivätkin. Parempaa syytä en keksi tämänkaltaiselle toiminnalle jota oikeusvaltiomme harjoittaa.

Sisällön tarjoaa Blogger.