Header Ads

Pyhä aborttioikeus ja lapsen hylkääminen



Naisten oikeus aborttiin on yksi suurimpia "pyhiä lehmiä" naisten (etu)oikeuksien loputtomassa tulvassa. Abortista päättämistä pidetään naisten ihmisoikeutena, johon kajoaminen johtaisi vääjäämättä koko tasa-arvon romahdukseen, naisten sortoon, alistamiseen ja kehon hallinnan menettämiseen. Mutta keskityttäessä puhumaan vain naisesta ja abortista, unohdetaan helposti, että asia ei suinkaan kosketa vain ja ainoastaan naista.

Sikiö on itsenäinen yksilö, ei suinkaan osa naista kuten vaikkapa käsi tai jalka on. Tämä perusasia tuntuu usein unohtuvan, kun sikiön katsotaan jostain syystä olevan naisen omaisuutta. Sikiö ei kuitenkaan pysty selviämään hengissä nykylääketieteen keinoin kohdun ulkopuolella (suurinpiirtein) ennen 24. raskausviikkoa. Antaako tämä riippuvuussuhde automaattisen oikeuden päättää sikiön elämästä? Mikäli antaa, missä kaikissa muissa tilanteissa tämän saman periaatteen tulisi päteä? Entä, kun lääketiede kehittyy ja sikiöt voisivat selvitä hengissä jo entistä varhaisemmassa vaiheessa raskautta? Näistä asioista ei haluta lainkaan keskustella julkisesti.

Nainen joutuu kantamaan sikiötä sisällään yleensä 9kk ja synnyttämään sen, mikä on tietenkin naiselle raskasta. On kuitenkin outoa, että siinä missä miehille sanotaan:"Jos et halua isyyden taakkaa harteillesi, pidä housut jalassa!", kukaan ei rohkene sanoa naiselle:"Jos et halua raskauden taakkaa harteillesi, pidä housut jalassa!". Ilmeisesti molempia sukupuolia eivät koske samat vastuunkanto- ja velvollisuussäännöt jostain syystä. Sama pätee toki ehkäisyn pettäminen -argumenttiinkin, jos naisen ehkäisy pettää, abortti on aina vaihtoehtona, mutta jos miehen ehkäisy pettää, "se on voivoi" ja ehkä "olisi kannattanut olla harrastamatta seksiä, kun aikuisena ihmisenä tiedät, ettei mikään ehkäisy ole sataprosenttisen tehokas". Ristiriitaisuus on varsin ilmeinen.

Raiskatun oikeus aborttiin tuntuu itsestään selvältä ja vaikea onkin kiistää, miksei se sitä olisi. Harva tuntuu kuitenkin ymmärtävän, että myös mies tai poika voidaan raiskata naisen toimesta, eikä näissä tapauksissa miespuolisella uhrilla ole oikeutta vaatia aborttia tehtäväksi. Mikäli nainen tulee suorittamastaan raiskauksesta raskaaksi, hän voi synnyttää lapsen, saa miltei aina lapsen lähivanhemmuuden (89% sosiaalilautakuntien vahvistamista tapauksista äiti on lähivanhempi Suomessa) ja sitä kautta lapsilisät ja elatusmaksut lapsen isältä. Riippumatta siitä, että lapsen isä on siis täysin vastentahtoisesti tehty isäksi ja isä voi olla myös vaikka alaikäinen. Mitkään nämä seikat eivät vaikuta aborttioikeuteen eivätkä elatusvelvollisuuteen millään tapaa. Eikö tämäkin ole varsin ristiriitaista?

Monet kokevat, että pakkoabortti esimerkiksi raiskaustilanteessa (kun nainen on raiskaaja) olisi puuttumista naisen kehoon ja itsemääräämisoikeuteen. Sitähän se olisikin, täysin kiistämättömästi. Niin on sekin puuttumista kehoon ja itsemääräämisoikeuteen, jos nainen varastaa vaikkapa korun ja kätkee sen emättimeensä ja lääkäri joutuu sen sieltä poistamaan palauttaakseen sen uhrille. Siltikään sitä ei pidetä kohtuuttomana loukkauksena, vaan korkeintaan naiselle todetaan:"Jos et halua kehosi itsemääräämisoikeutta loukattavan, ehkä sinun ei pitäisi varastaa korua ja tunkea sitä sisällesi?" Eikö naiselle voisi myös raiskauksen tai vastaavan seurauksena tehtävän pakkoabortin kohdalla todeta:"Jos et halua kehosi itsemääräämisoikeutta loukattavan, ehkä sinun ei pitäisi raiskata ketään?".

Usein aborttioikeutta perustelevat selittävät myös, että on naisen ja lapsen kannalta parempi, että lapsi saa syntyä ja kasvaa haluttuna eikä "vahinkolapsena". Näin toki varmasti onkin, mutta jostain syystä tästäkin yhtälöstä unohtuu kokonaan mies ulkopuolelle. Vai onko niin, että miehen pitää aina kantaa vastuunsa myös ei-toivotusta lapsesta, kun taas naisen ei tarvitse? Mitä tasa-arvoa se sellainen on?

Aborttioikeutta perustellaan myös sillä, että siten estetään lapsisurmia (joista ylivoimaisesti suurinosa on naisten tekemiä). Tämä perustelu kuulostaa surkuhupaisalta, koska mitä abortti on, jos ei lapsisurma? Niin ikään jää mainitsematta tästäkin yhtälöstä, miten monta isää jättäisi tappamatta lapsensa, jos lapsi olisi aikoinaan abortoitu, jostain syystä ilmeisesti se ei kelpaa perusteeksi.

Aborttikeskustelusta unohtuu myös mainita, että nainen voi täysin vapaaehtoisesti hylätä lapsen synnytyssairaalaan ja vapautua siten kaikista vastuista ja oikeuksista lasta kohtaan. Naisen ei siis ole mikään "pakko" tehdä aborttia siinäkään tapauksessa, että hän ei halua kantaa lapsesta koituvia vastuita ja velvollisuuksia elämässään. Naisen ei ole myöskään pakko kertoa lapsen isää eikä välttämättä edes omaa nimeään, anonyymit lasten hylkäämiset ovat Suomessakin mahdollisia. Miehellä ei kuitenkaan ole vastaavaa oikeutta lainkaan, jostain käsittämättömästä syystä. Kaikki perustelut, jotka pätevät naisen oikeuteen hylätä lapsi synnytyssairaalaan, pätevät luonnollisesti myös miehen oikeuteen hylätä lapsi synnyttyssairaalaan (tai kun hän saa tietää lapsesta). Eikö vähintä, mitä miehen tulisi myös voida tehdä, olisi, että hän voisi luopua kaikista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan lasta kohtaan, koska nainenkin voi näin tehdä?

Abortista voidaan olla montaa mieltä. Siitä ei kuitenkaan millään logiikalla voida olla montaa mieltä, että nykyinen abortti- ja lapsenhylkäämisoikeus on pahasti sukupuolisesti epätasa-arvoinen miehiä kohtaan. Riippumatta siitä, mitä oikeuksia tulisi asiassa olla, ne tulisi olla tasapuolisesti molemmilla sukupuolilla, eikä vain naisilla, kuten nykyään on asian laita.

Sisällön tarjoaa Blogger.