Header Ads

Tasa-arvovaltuutetun lopun alku?




Tasa-arvovaltuutettu on vaatinut toimistolleen lisäresursseja palkkatasa-arvon toteutumisen valvontatehtäviin[1]. Mistä tasa-arvovaltuutetun vaatimuksessa on pohjimmiltaan kyse? Miesasia selvittää asian.

Kyse ei ole ainakaan palkkatasa-arvosta, sillä se toteutuu Suomessa todellisuudessa varsin hyvin. Jopa Helsingin Sanomat, tuo feministien pikku puudeli, on joutunut vastahakoisesti tunnustamaan[2], että sukupuolten välinen ero keskimääräisissä ansioissa on itse asiassa huomattavasti pienempi kuin, mitä tasa-arvovaltuutettu ja muut virallisesta tasa-arvopolitiikasta vastuussa olevat tahot ovat meille vuosikymmenten ajan väittäneet. Selittämätön ero on jotakuinkin 6 % loukkaa, kun virallisen dogman mukaan sukupuolten välinen palkkaero olisi noin 15 - 19 %[3]. Selittämättömäksi jäävä erokaan ei ole mikään todiste sukupuolisyrjinnästä, eikä se välttämättä ole edes ”selittämätön”, sillä miesten todellisuudessa tekemä suurempi työtuntimäärä selittänee sen varsin hyvin.

Mistä tasa-arvovaltuutetun vaatimuksessa on siis kysymys, kun sen perustelut ovat näin heikolla pohjalla? Kysymys on tietysti rahasta ja vallasta. Jos tasa-arvovaltuutettu haluaa varmistaa resurssinsa näinä kovina aikoina, saati lisätä niitä, on hänen kyettävä perustelemaan resurssien tarve jotenkin. Niinpä meillä vaalitaan herkeämättä myyttiä sukupuolten välisestä palkkaerosta, vaikka kaikki asiaan perehtyneet ihmiset tietävät sen valheeksi[4]. Tarkoitus pyhittää keinot. Aivan samasta ilmiöstä on kysymys, kun puhutaan perhe- ja parisuhdeväkivallasta tai seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta. Asioita hoitavat viranomaiset ja niihin keskittyneet kansalaisjärjestöt pyrkivät keinoja kaihtamatta paisuttelemaan näitä ongelmia, jotta heidän työtään pidettäisiin tärkeänä ja jotta heille suotaisiin jatkossakin runsaasti resursseja. Siksi erilaiset väkivalta- ja häirintäkyselyt ovat niin yksipuolisia ja epämääräisiä. Näiden tutkimusten, jos sellaista sanaa edes voi käyttää tässä kohtaa, tulokset suurennetaan mediassa vielä toiseen potenssin, jotta lehdille saataisiin kauhistuneita lukijoita ja jotta nämä edellä mainitut tahot saisivat kullanarvoiset resurssinsa. Niinpä miesten katseista ja vitseistä tulee jopa suoranaista väkivaltaa, jos joku on niitä pitänyt loukkaavina ja perheiden sisäisistä kinasteluista tulee ”vaimonhakkaamista”. Touhu on siis hyvin kyynistä ja häikäilemätöntä. 

Näitä tahoja ei oikeasti kiinnosta vähääkään toteutuuko samapalkkaisuus vai vähenevätkö lähisuhdeväkivalta ja raiskaukset. Heille uhrit, todelliset tai liioittelun seurauksena kuvitellut, ovat lopulta vain väline omien tavoitteiden saavuttamiseen. Pahinta tietysti olisi, jos näitä ongelmia ei enää olisi, tai jos ne ainakin tuntuvasti vähenisivät. Siksi sekasuualisen häirinnän määritelmä on tehty niin epämääräiseksi ja subjektiiviseksi: lopulta mikä tahansa voi olla seksuaalista häirintää. Kun ongelmasta on näin tehty loputon ja rajaton, on aina peruste vaatia lisää resursseja.

Tietenkin tasa-arvoelimissä pyörii myös niitä ihmisiä, jotka yksinkertaisesti uskovat kaiken, mitä heille on joskus kerrottu ja opetettu. Hyväuskoisten hölmöjen tärkeyden ymmärsi jo Lenin. Ihminen voi olla hyvin koulutettu ja näennäisen älykäs, mutta jos hänen koulutuksensa koostuu vain ulkoaoppimisesta ja erilaisten ismien mantrojen toistosta, ei heille koskaan ole kehittynyt kykyä ja rohkeutta käyttää omia aivojaan ja ajatella kriittisesti. Pahimpia ovat tietysti ne ihmiset, joiden kohdalla tämä tyhmyys yhdistyy fanaattisuuteen. Heille koko maailma on mustavalkoinen, hyvän ja pahan ikuisen taistelun kenttä. He ovat valmiita mihin tahansa oikeaksi uskomansa asian edistämiseksi. Heillä on utopia, tieto siitä, mikä on ihmiskunnalle hyväksi, ja sen eteen he tekevät mitä vain muiden mielipiteistä tai tunteista mitään välittämättä. Tämä sakki muodosti natsien ja kommunistien villakoiran pimeän ytimen. Tänä päivänä he mahdollistavat ääri-islamistien ja feministien terrorin. Vaikka islamistien toiminta on toistaiseksi verisempää kuin feministien, loppupeleissä kyse on samanlaisesta massapsykoosista ja yksilötason vinksahtamisesta. Tekojen mittakaavaero ei saa estää näkemästä yhtäläisyyttä.

Miesasia-sivusto voi vain todeta surullisen tilanteen ja toivoa, että Suonesta ja maailmasta löytyy riittävästi tervejärkisiä ihmisiä, jotka näkevät kyynikkojen ja fanaatikkojen propagandan lävitse, myös ihan kotoisissa tasa-arvoasioissa. Miesasia-sivusto suosittaa edellä esitettyjen tosiseikkojen, ja tasa-arvovaltuutetun toimiston tehottomuuden vuoksi[5], tasa-arvovaltuutetun toimiston alasajoa. Jos jostain on leikattava, tästä on hyvä aloittaa.

Lue myös:

"Tasa-arvovaltuutetulle asiaa"
"Tasa-arvovaltuutettu kieltäytyy vastaamasta kysymyksiin"

Palkoista:
"Ilta-Sanomat valehtelee"


Sisällön tarjoaa Blogger.