Header Ads

Kun feminismi ei riitä?




Toisin kuin jotkut näyttävät kuvittelevan, ei sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen tarvita mitään ismiä. Kaikista vähiten siihen tarvitaan ismiä, jonka nimessä jo on yksi sukupuoli asetettu toisen edelle. Kaappifeministien olisi syytä tuntea ja tunnustaa nämä faktat.


Feminismi on puhtaasti ja täysin naisasian ajamista. Siinä ei sinällään ole mitään väärää, että jonkun ryhmän, kuten naisten, etujen ajamiseksi on syntynyt liike. Sellaiselle toiminnalle on ollut menneinä vuosina suuri tilaus, ja toki naisten asemassa on edelleen maailmalla paljon kehittämisen varaa. Jopa Suomessa riittää yhä tekemistä mm. siinä, että naiset voisivat ongelmitta yhdistää työuran luomisen ja perheen perustamisen.


Pieleen kuitenkin mennään, kun väitetään, että feminismi olisi myös miesten etuja edistämään pyrkivä liike. Sitä se ei ole koskaan ollut. Jokainen voi halutessaan tutustua feminististen järjestöjen ohjelmiin, ja yrittää etsiä niistä mainintoja miesten tasa-arvo-ongelmista tai miesten oikeuksien vahvistamisesta. Kauan ei kestä, kun huomaa, ettei tuollaisia mainintoja löydy. Feministien intresseissä on totta kai, ainakin silloin tällöin, korostaa sitä, kuinka heidän tavoitteidensa toteuttaminen olisi hyödyllistä myös miehille, eikä vain naisille. Heidän fokuksensa ei kuitenkaan koskaan ole miesten aseman parantamisessa.


He ovat täysin valmiita syrjimään miehiä sukupuolen perusteella ja heikentämään miesten asemaa, jos se palvelee heidän käsitystään naisten etujen edistämisen tarpeesta. Feministit eivät liioin hyväksy sitä, että miehet saisivat itse määritellä omat tasa-arvo-ongelmansa ja keinot niiden ratkaisemiksi. Vaikka miehet luonnollisesti tietävät nämä asiat parhaiten itse, feministit haluavat sanella kaiken. 


Konkreettiseksi esimerkiksi feminismin vaikutuksesta voi nostaa väkivallan vastaisen toiminnan. Ei ole mikään harhaluulo, että juuri feministien vuoksi miehiin kohdistuva väkivalta on meillä unohdettu, ja jopa hiljaisesti hyväksytty, asia. Tasa-arvopoliittisissa ohjelmissa keskitytään vain naisiin kohdistuvan väkivallan vastustamiseen. Viranomaiset pitävät vain ja ainoastaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tasa-arvo- ja ihmisoikeusongelmana. Tämä on feministien työn tulosta. Kun miesasiajärjestöt ovat vaatineet, että meillä tuomittaisiin kaikenlainen väkivalta yhtä lailla, uhrin tai tekijän sukupuolesta riippumatta ja että tasa-arvopolitiikassa ryhdyttäisiin vastustamaan sukupuolineutraalisti kaikenlaista väkivaltaa, ovat feministit vastustaneet muutosta raivoisasti. Feministit eivät ole hyväksyneet esimerkiksi sitä, että Helsingin kaupunki on kampanjoinut lähisuhde- ja perheväkivaltaa vastaan sukupuolineutraalisti. Feministit ovat myös julkisesti vastustaneet sitä, että naisten väkivaltaisuutta edes tutkittaisiin.


Feministien toiminnan seurauksena väkivallan uhreiksi joutuvat miehet jäävät vaille apua, väkivaltaiseen käytökseen ihmissuhteissaan syyllistyvät naiset eivät saa mistään tukea käytöksensä muuttamiseen ja miehiin kohdistuvaa väkivaltaa pidetään jonkinlaisena vitsinä, etenkin jos mies joutuu naisen väkivaltaisuuden uhriksi. Feministisen propagandan vuoksi meillä vallitsee edelleen mustavalkoinen käsitys perhe- ja lähisuhdeväkivallasta: Siinä mies on automaattisesti tekijä ja syyllinen, nainen taas viaton uhri, jopa silloin kun hän itse syyllistyy väkivaltaan. Koska propaganda on meillä päässyt vaikuttamaan valtion virallisiin tasa-arvopoliittisiin ohjelmiin, monella meistä on täysin väärä käsitys väkivallan yleisyydestä: miehiin kohdistuvan väkivallan määrä arvioidaan alikanttiin, kun taas naisiin kohdistuvan väkivallan määrä yliarvioidaan.


Jokainen voi toki vapaassa maassa uskoa vaikkapa Joulupukkiin tai feminismiin, jos niin haluaa. Kovin fiksua vaikutelmaa ei itsestään aikuinen ihminen anna, jos hän uskoo mieluummin satuja kuin tutkittuja faktoja. Kun sukupuolten välistä tasa-arvon edistämistä tavoitellaan, tarvitaan tasapuolista ja tasapainoista työtä molempien sukupuolten aseman parantamiseksi. Feminismi ei siihen riitä.



Sisällön tarjoaa Blogger.